Vauvan kuulumisia + Hoitopöytä löysi kotinsa. (Rv 12+0)

Eilen rakkaat vanhempani toivat meille hoitopöydän. Isäni teki vanhan lipaston päälle siis hoitotason :) Pitää vielä ehkä hiukan tuunailla, kun pieniä mustia läiskiä pöydässä on. haluan myös vaihtaa lipaston kahvat nuppeihin tai uusimpiin kahvoihin :) Hoitpöytä näyttää todella hölmölle kun kuvassa ei ole mitään hoitoalustaa tai koria, eikä vaippoja, mutta alan sitä tässä pikku hiljaa täyttämään :) Pöydän ylhäällä on valkoinen hylly josta ajattelin tehdä jonkun vaippa hyllyn tai muuta vastaavaa :) voiettä, niin ihanaa kun on saanut aloittaa jo ostelemaan kaikenlaista vauvalle <3


Eilen tuli postissa myös vau.fi:ltä tervetuliaislahja. Liityin nyt vaun kirjakerhoon josta tulee joka kuukausi aivan ihania kirjapaketteja edullisesti :) Päästään lukemaan vauvan kanssa sitten kaikkia runoja ja loruja. Nämä on aivan ihania kyllä. Suosittelen muitakin liittymään :) Sain vaikka mitä ja tämä kaikki maksoi vain 0€ !!! :)




Tänään oli myös ultra jälleen Kotkassa. Niskapoimuluku oli lääkärin mukaan nyt 3,8mm viime viikolla se oli 3,2- 3,4mm. Kävin verikokeissa ja saadaan niistä tulokset viikon päästä. Nyt jännitetään, että onko verikokeet puhtaat.

Halutaan pitää lapsi, vaikka olisi kehitysvammainen. Lapsivesitutkimukseen emme osallistu, vaikka verikokeen tulos olisikin puhdas tai ei puhdas. Jotenkin se, että lapsivesitutkimukseen sisältyy pienen pieni riski keskenmenoon säikäytti minut ja sen joutuisi tekemään Helsingissä saakka mikä vaikeuttaisi todella paljon sinne pääsemistä.

Toivotaan, että verikoe on puhdas eikä tarvitsisi enään pelätä. Pakko vaan luottaa, uskoa ja toivoa, että meidän lapsi on terve. Äitini kertoi, että oma siskoni oli aikoinaan todettu niskapoimuseulonnassa kehitysvammaiseksi. Mutta terve hän syntyessään kuitenkin oli. Se antaa pientä lohtua, onneksi.
Hankalaa, väsyttävää ja rasittavaa kuitenkin tieto siitä, että lapsemme ei välttämättä ole terve. Sikiö kuitenkin liikkui kohdussa todella hyvin ja on juuri oikean pituinen ja painoinen. Sydän löi ja liikkeet sellaisia mitä pitääkin. Se lohduttaa todella paljon myös.

Sikiö on kuitenkin meidän omaa lihaa ja verta. vaikka se olisi kehitysvammainen niin me uskomme ja luotamme vahvasti siihen, että siitä selvitään. Elämämme hankaloittuu varmasti todella paljon, mutta uskoa on. Eikö se niin ole, että jos kehitysvammainen lapsi tulee niin kyllä Jumala tietää, että se perhe selviää siitä mihin sellainen lapsi tulee? Joten jos se meille nyt tulee niin on ihanaa ajatella, että Jumala uskoo ja luottaa siihen, että me selvitään niin miksi emme mekin uskoisi?

Tietenkin tällähetkellä halutaan keskittyä vaan positiivisiin ajatuksiin. lapsemme liikkuu ja sydän lyö.Joten positiivistahan tämä vain on :) On ihanaa, että siltä osin kaikki on hyvin. Negatiivisiin asioihin keskitytään viikon päästä jos tuloksissa on jtn epäselvää.

Ainii! kaikken kamalinta oli ultrassa se, että lääkäri oli mies. Hän tutki alapään kautta vauvaa ja se oli jotenkin todella häiritsevää. Miehenikään ei tiennyt, että nauraakko vai itkeä. Kamalaa! Toivon, että tuo mies lääkäri ei ole mukana synnytyksessä. Toivoisin, että naislääkäri olisi mukana. Nyyh kuinka inhottavaa. On se kamalaa, että joku muu kuin oma mies käy alapäässä -.- Hyi ! No ehkä tämä ei kaikille ole niin suuri ongelma, mutta minulle se jotenkin oli. Pakko kai vaan tottua, että nyt raskaana ollessa moni tutkii tuonkin pään.Pakko vissiin vaan tottua. Anteeksi suorapuheisuuteni rakkaat lukijat ! Pakko joskus puhua myös näin suoraan :)

Neuvola uutisia...

Yö tuli nukuttua erittäin huonosti. Olen hieman flunssainen ja yskittää myös. Limaa on todella paljon kurkussa ja kuumettakin ilmeisesti tänään ollut. Aamulla heräsin kauhean huonoon oloon ja ryntäsin heti oksentamaan. Sama jatkui kun lähdimme autolla ajamaan tunnin ajomatkan päähän neuvolaan. Isossa sairaalassa meni tovi ennenkuin löysimme oikean paikan. 

Ilmottauduimme ja odotimme, että kätilö pyytää sisään. Kätilö oli erittäin mukava ja hellä. Näimme meidän pienen ja hänellä oli pituutta 4,7cm. Hänen sydämen äänet kuultiin ja saimme pari kuvaa mukaan. Laskettuaika muuttui päivällä. Nyt laskettuaika on 6.1.2014. Mieheni oli iloinen pikkuisen nähdessään ja naurahtikin muutaman kerran kun meidän nyytti liikkui niin vikkelään. Nyytti oli ihan kiinni kohdun seinämässä ja todella huonossa asennossa. Ja kokoajan liikkeessä jonka vuoksi niskapoimu seulonta oli haasteellista. Katsoimme meidän vauvaa n. 20-30min kun kätilö yritti mitata niskapoimua. Hän sai sen mitattua jotenkuten ja se oli 3,2mm ensimmäisillä kerroilla ja viimeisellä kerralla jo 3,4mm. Kätilö sanoi, että oli todella vaikeaa mitata sitä, sillä sikiö oli niin kiinni kohdun seinämässä ja huonossa asennossa. Myös sikiön liikkuminen toi haastetta mittaamiseen. Pian kätilö kävi puhumassa lääkärin kanssa ja saimme seuraavan ajan lääkärille ensi viikon tiistaina. Se tieto oli kauheaa. Itkin todella paljon ja olin ihan paniikissa. Mieheni tietenkin lohdutti minua ja kätilö myös. Kätilö sanoi, että normaali olisi alle 3mm. Mutta on tapauksia joissa on ollut 3,4 ja siitä yli ja mitään ei ole kuitenkaan ollut. Kätilö myös sanoi, että useilla naisilla on niskapoimuseulonnassa saatu 3,1mm ja se ei ole ollut kuitenkaan hälyyttävää ja kaikki on ollut hyvin. Se tieto tietenkin lohdutti minua. 

Kätilö sanoi ennenkuin lähdimme, että voin soittaa jos mieleeni tulee jotain, mutta en ole kuitenkaan soittanut. Kotimatkalla puhuimme mieheni kanssa, että haluammeko jatkotutkimuksiin. Mieheni sanoi, että olisi se hyvä niihin mennä. Jos lapsemme on vammainen voimme alkaa valmistautumaan tulevaan. Minä taas olen ehkä toista mieltä. En haluaisi tietää, että lapsemme ei ole terve. Luulen, että siinä vaiheessa raskaana oleminenkaan ei tuntuisi enään kivalle, jos saisimme kuulla odottavamme kehitysvammaista lasta. Mutta tiistaina ollaan taas viisaampia. Kaikki on vielä niin epäselvää. Pakko vaan nyt selvitä tällä tiedolla juhannuksen yli. En halua käydä googlettamassa paljon on normaali arvo, koska en halua itselleni vielä pahempaa mieltä mitä se jo on. Toivon ja rukoilen, että saamme terveen lapsen. Kaikki on mennyt niin hyvin tässä alkuraskaudessa. Onneksi sikiö kuitenkin liikkui ja hänen sydämensä löi lujaa. Mitään vuotoja ei ole ollut ja olen selvinnyt todella helpolla. Aamupahoinvointi nyt on todella kurjaa, mutta olen kuitenkin iloinen, että tähän saakka kaikki on mennyt niin hyvin. 

Ja miehen tuki on niin tärkeää. Oli ihanaa kun saimme tiedon niskapoimusta niin mieheni otti heti kainaloon ja oli läsnä. Tuntui niin hyvälle kun vieressä on ihminen joka välittää ja jota myös tämä lapsi koskettaa paljon. Rakastan aviomiestäni niin paljon ! Nyt tiedän, että selviämme tästä raskaudesta yhdessä! Muistakaa, että toisten ihmisten tuki on todella tärkeää ! Hyvää juhannusta kaikille :) !


Ensimmäinen kohtaaminen nyytin kanssa. Vk 11+1

Tänään oli neuvola. Olin laittanut sen ylös itselleni, mutta kun kävin viime kuussa verikokeissa ja näin neuvola tädin niin hän sanoi, että siirretään neuvola/lääkäri aikaa, koska minulla on samalla viikolla neuvola Kotkassa.

 No tietenkin kuvittelin, että minulla ei sitten ole neuvolassa aikaa tänään. Siinä klo 12.10 neuvolasta kuitenkin soitettiin ja kysyttiin missä olen. Kotonahan minä olin ja ei muutakun juoksemaan terveyskeskukseen. 

Neuvolatäti mittasi painoni se oli laskenut kilon, säikähdin aivan älyttömästi. Mutta hän sanoi, että painon laskeminen on ihan normaalia kun oksennan joka aamu ja liikun. 
Myös hemppari ja verenpaine mitattiin ja ne kummatkin oli noussut, mikä oli ihan hyvä juttu. RR= 122/77 ja B-Hb 135. 
Verenpaine oli edelliskerralla vähän liian matala.( RR= 104/64)

Pian neuvolassa oltuani pääsin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen. Tämän jälkeen hän yritti etsiä pikkuisen sydän ääniä, mutta mitään ei kuulunut. Minun sydän löi vain tuhatta ja sataa. Siinä säikähdin todella paljon, että onko siellä kohdussa mitään elämää kun mitään ei kuulu? Pian kuitenkin hän katsoi ultralla ja siellähän se meidän pieni ihme uinui. Paljon liikkui ja sydänkin löi. Pieni pää, selkä, peppu ja jalat sieltä erottui. Kyllä tuli kyyneleet silmiin kun näki tuon aivan ihana pikkuisen.

En olettanut ollenkaan, että tänään sen näkisin. Kaikki oli niin yllättävää ja tapahtui niin äkkiä. Kotona kerroin miehelleni. Molemmat iloisia ja onnellisia, että sydän löi ja siellä todellakin oli elämää! 

Kyllä on aivan ihana mieli. Huomista odotan jännityksellä. Toivotaan, että huomenna saadaan kuulla myös hyviä uutisia.

Turvotus huippu lukemissa = Mahaa vaikea piilottaa.

Kyllä turvottaa ja kovaa. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa OIKEASTI sille, että kaapissa ei ole mitään päälle pantavaa. Eilen kävin rakkaan ystäväni luona. Hänellä on alle vuoden vanha lapsi ja äitiysvaatteita lojui kaapissa. Sain häneltä muutavia vaatteita. Tänään ensimmäistä kertaa käytänkin jo äitiysvaatteita! Toivon, että jaksaisin pian mennä alusvaate ostoksille, että saisin yhtä kuppikokoa isommat rintaliivit. Viimeiset viikot olenkin käyttänyt pikinien yläosaa, kun rinnat ovat kasvaneet niin huimaa vauhtia!

Tämän hetkiset äitiysvaatteeni
1 tukivyö
3 rintojen lämmitintä (liiviä)
4 housut (1farkut)
2 legginssit
1caprit
8 pitkähihaista paitaa
4 tunikaa
2 maha tuubia
8 lyhythihaista paitaa
<3

Käytiin eilen miehen kanssa syömässä Mario nimisessä ravintolassa. Otin härkää lohkoperunoilla. Annos oli kallis ja pieni. Mutta kasvisten haju oli niin kuvottava, että en pystynyt syömään annoksesta kuin pihvin. Perunat olivat hyviä, mutta kun laitoin sellaisen suuhuni maistoin vain rasvan. Pihvi kuitenkin oli hyvää! Yleensä syön lautaseltani kaiken, mutta nytten ei kertakaikkiaan pystynyt. 


Sitten kuvia turvonneesta mahasta. 
Kyllä siellä joku pikkuinen ihmeellinen ihmisen alku on.
Luotan siihen.









Tiistaina koittaa vk 10. Sitä tässä jo odotellaan kovaa vauhtia.
 Tänään tuli jo vau.fi:ltä vk 10 uutiskirje. 


Alkion pituus päästä peppuun (CRL): 23–32 mm


ALKIO

Kymmenennen viikon alussa alkio on seitsemän viikon ikäinen. Tällä viikolla alkion aivoissa voidaan havaita ensimmäiset mitattavissa olevat aivokäyrät. Alkio alkaa liikkua. Liikkeet ovat tahdosta riippumattomia eikä odottava äiti tunne niitä vielä.

Kasvojen piirteet kehittyvät edelleen ja tulevat selkeämmiksi. Korvan sisällä sijaitseva tasapainoelin muodostuu. Tähän saakka alkion silmät ovat sijainneet pään sivuilla ja korvat lähellä suuta, mutta tällä viikolla ne siirtyvät oikeille paikoilleen.

Alkio kasvaa pituutta, lihakset ja rustot muuttuvat kovemmiksi. Eteenpäin nojannut pää nousee pystyasentoon niin, että niska ja kaula tulevat näkyviin. Sisäelimet kehittyvät ja mahalaukku näkyy mustana pisteenä vatsan vasemmalla puolella. Sydän on lähestulkoon valmis ja lyö nopeammin kuin aikaisemmin, keskimäärin 177 kertaa minuutissa.

Tällä viikolla lopullinen munuaispari kehittyy. Käsissä on erotettavissa olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Jalat kehittyvät hitaammin, mutta viikon loppupuolella näkyvät jo reidet, polvet, nilkat ja jalkaterät. Kämmeniin ilmaantuvat sormien ja jalkateriin varpaiden aiheet.

10. raskausviikkoNAINEN

Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.

Monet ovat kuitenkin aivan uskomattoman väsyneitä, sillä keho työskentelee kovasti tehdäkseen sikiön kasvuympäristön parhaaksi mahdolliseksi. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, on ottaa rauhallisesti, kun kehosi sitä vaatii.

Kumppanikin voi olla ihmeissään muutosten edessä. Huomatkaa toisenne. Tämä on yhteinen matka.

Innolla odotan jo vk 10 ! Saa nähdä mitä siitä seuraa kun Ruotsissa olisi tarkoitus tehdä vaikka mitä.
Saa nähdä olenko silloin kovin pahoinvoiva..