Neuvola uutisia...

Yö tuli nukuttua erittäin huonosti. Olen hieman flunssainen ja yskittää myös. Limaa on todella paljon kurkussa ja kuumettakin ilmeisesti tänään ollut. Aamulla heräsin kauhean huonoon oloon ja ryntäsin heti oksentamaan. Sama jatkui kun lähdimme autolla ajamaan tunnin ajomatkan päähän neuvolaan. Isossa sairaalassa meni tovi ennenkuin löysimme oikean paikan.

Ilmottauduimme ja odotimme, että kätilö pyytää sisään. Kätilö oli erittäin mukava ja hellä. Näimme meidän pienen ja hänellä oli pituutta 4,7cm. Hänen sydämen äänet kuultiin ja saimme pari kuvaa mukaan. Laskettuaika muuttui päivällä. Nyt laskettuaika on 6.1.2014. Nyytti oli ihan kiinni kohdun seinämässä ja todella huonossa asennossa. Ja kokoajan liikkeessä jonka vuoksi niskapoimu seulonta oli haasteellista. Katsoimme vauvaa n. 20-30min kun kätilö yritti mitata niskapoimua. Hän sai sen mitattua jotenkuten ja se oli 3,2mm ensimmäisillä kerroilla ja viimeisellä kerralla jo 3,4mm. Kätilö sanoi, että oli todella vaikeaa mitata sitä, sillä sikiö oli niin kiinni kohdun seinämässä ja huonossa asennossa. Myös sikiön liikkuminen toi haastetta mittaamiseen. Pian kätilö kävi puhumassa lääkärin kanssa ja saimme seuraavan ajan lääkärille ensi viikon tiistaina. Se tieto oli kauheaa. Itkin todella paljon ja olin ihan paniikissa. Kätilö sanoi, että normaali olisi alle 3mm. Mutta on tapauksia joissa on ollut 3,4 ja siitä yli ja mitään ei ole kuitenkaan ollut. Kätilö myös sanoi, että useilla naisilla on niskapoimuseulonnassa saatu 3,1mm ja se ei ole ollut kuitenkaan hälyyttävää ja kaikki on ollut hyvin. Se tieto tietenkin lohdutti minua.

En halua tietää jos lapsemme ei ole terve. Luulen, että siinä vaiheessa raskaana oleminenkaan ei tuntuisi enään kivalle, jos saisimme kuulla odottavamme kehitysvammaista lasta. Mutta tiistaina ollaan taas viisaampia. Kaikki on vielä niin epäselvää. Pakko vaan nyt selvitä tällä tiedolla juhannuksen yli. En halua käydä googlettamassa paljon on normaali arvo, koska en halua itselleni vielä pahempaa mieltä mitä se jo on. Toivon ja rukoilen, että saamme terveen lapsen. Kaikki on mennyt niin hyvin tässä alkuraskaudessa. Onneksi sikiö kuitenkin liikkui ja hänen sydämensä löi lujaa. Mitään vuotoja ei ole ollut ja olen selvinnyt todella helpolla. Aamupahoinvointi nyt on todella kurjaa, mutta olen kuitenkin iloinen, että tähän saakka kaikki on mennyt niin hyvin. 


Ensimmäinen kohtaaminen nyytin kanssa. Vk 11+1

Tänään oli neuvola. Olin laittanut sen ylös itselleni, mutta kun kävin viime kuussa verikokeissa ja näin neuvola tädin niin hän sanoi, että siirretään neuvola/lääkäri aikaa, koska minulla on samalla viikolla neuvola Kotkassa.

 No tietenkin kuvittelin, että minulla ei sitten ole neuvolassa aikaa tänään. Siinä klo 12.10 neuvolasta kuitenkin soitettiin ja kysyttiin missä olen. Kotonahan minä olin ja ei muutakun juoksemaan terveyskeskukseen. 

Neuvolatäti mittasi painoni se oli laskenut kilon, säikähdin aivan älyttömästi. Mutta hän sanoi, että painon laskeminen on ihan normaalia kun oksennan joka aamu ja liikun. 
Myös hemppari ja verenpaine mitattiin ja ne kummatkin oli noussut, mikä oli ihan hyvä juttu. RR= 122/77 ja B-Hb 135. 
Verenpaine oli edelliskerralla vähän liian matala.( RR= 104/64)

Pian neuvolassa oltuani pääsin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri teki gynekologisen tutkimuksen. Tämän jälkeen hän yritti etsiä pikkuisen sydän ääniä, mutta mitään ei kuulunut. Minun sydän löi vain tuhatta ja sataa. Siinä säikähdin todella paljon, että onko siellä kohdussa mitään elämää kun mitään ei kuulu? Pian kuitenkin hän katsoi ultralla ja siellähän se meidän pieni ihme uinui. Paljon liikkui ja sydänkin löi. Pieni pää, selkä, peppu ja jalat sieltä erottui. Kyllä tuli kyyneleet silmiin kun näki tuon aivan ihana pikkuisen.

En olettanut ollenkaan, että tänään sen näkisin. Kaikki oli niin yllättävää ja tapahtui niin äkkiä.

Kyllä on aivan ihana mieli. Huomista odotan jännityksellä. Toivotaan, että huomenna saadaan kuulla myös hyviä uutisia.

Turvotus huippu lukemissa = Mahaa vaikea piilottaa.

Kyllä turvottaa ja kovaa. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa OIKEASTI sille, että kaapissa ei ole mitään päälle pantavaa. Eilen kävin rakkaan ystäväni luona. Hänellä on alle vuoden vanha lapsi ja äitiysvaatteita lojui kaapissa. Sain häneltä muutavia vaatteita. Tänään ensimmäistä kertaa käytänkin jo äitiysvaatteita! Toivon, että jaksaisin pian mennä alusvaate ostoksille, että saisin yhtä kuppikokoa isommat rintaliivit. Viimeiset viikot olenkin käyttänyt pikinien yläosaa, kun rinnat ovat kasvaneet niin huimaa vauhtia!

Tämän hetkiset äitiysvaatteeni:
1 tukivyö
3 rintojen lämmitintä (liiviä)
4 housut (1farkut)
2 legginssit
1caprit
8 pitkähihaista paitaa
4 tunikaa
2 maha tuubia
8 lyhythihaista paitaa
<3









Tiistaina koittaa vk 10. Sitä tässä jo odotellaan kovaa vauhtia.
 Tänään tuli jo vau.fi:ltä vk 10 uutiskirje. 


Alkion pituus päästä peppuun (CRL): 23–32 mm


ALKIO

Kymmenennen viikon alussa alkio on seitsemän viikon ikäinen. Tällä viikolla alkion aivoissa voidaan havaita ensimmäiset mitattavissa olevat aivokäyrät. Alkio alkaa liikkua. Liikkeet ovat tahdosta riippumattomia eikä odottava äiti tunne niitä vielä.

Kasvojen piirteet kehittyvät edelleen ja tulevat selkeämmiksi. Korvan sisällä sijaitseva tasapainoelin muodostuu. Tähän saakka alkion silmät ovat sijainneet pään sivuilla ja korvat lähellä suuta, mutta tällä viikolla ne siirtyvät oikeille paikoilleen.

Alkio kasvaa pituutta, lihakset ja rustot muuttuvat kovemmiksi. Eteenpäin nojannut pää nousee pystyasentoon niin, että niska ja kaula tulevat näkyviin. Sisäelimet kehittyvät ja mahalaukku näkyy mustana pisteenä vatsan vasemmalla puolella. Sydän on lähestulkoon valmis ja lyö nopeammin kuin aikaisemmin, keskimäärin 177 kertaa minuutissa.

Tällä viikolla lopullinen munuaispari kehittyy. Käsissä on erotettavissa olkapäät, kyynärpäät, käsivarret ja kämmenet. Jalat kehittyvät hitaammin, mutta viikon loppupuolella näkyvät jo reidet, polvet, nilkat ja jalkaterät. Kämmeniin ilmaantuvat sormien ja jalkateriin varpaiden aiheet.

NAINEN

Naisen pahoinvointi alkaa kenties jo vähän helpottaa. Olo saattaa tuntua ajoittain niin normaalilta, että raskautta ei enää tule ajatelleeksi ihan koko ajan.

Monet ovat kuitenkin aivan uskomattoman väsyneitä, sillä keho työskentelee kovasti tehdäkseen sikiön kasvuympäristön parhaaksi mahdolliseksi. Parasta mitä voit itsellesi tehdä, on ottaa rauhallisesti, kun kehosi sitä vaatii.

Kumppanikin voi olla ihmeissään muutosten edessä. Huomatkaa toisenne. Tämä on yhteinen matka.

Innolla odotan jo vk 10 ! Saa nähdä mitä siitä seuraa kun Ruotsissa olisi tarkoitus tehdä vaikka mitä.
Saa nähdä olenko silloin kovin pahoinvoiva..