Nyytti on päässyt kotiin!


Tiistaina meille lupailtiin, että nyytti saattaisi päästä keskiviikkona kotiin. No sitten alkoi kamala vaate pulma. Mitä ihmettä, puen toiselle päälle. En ollut ehtinyt miettämään asiaa ollenkaan. Tai olin joskus muutama kuukausi sitten kun päätin kotiutumisvaatteet, mutta nehän nyt on aivan liian suuret ja toinen olisi todellakin hukkunut niihin. No kävin ostamassa Kotkan keskustasta toppapuvun mikä maksoi 86,95e mutta oli +20% alennuksessa ja hintaa puvulle jäi 69e. Kauhistelin suurta hintaa, mutta se oli pienin minkä siihen hätään löysin. Ja kokohan on tosiaan 56. Ja toinen todellakin hukkui siihen.


Siinä hän on kotiin lähdössä<3 
Saatiin kaverilta lainaan kaukalo missä tyttö oli helppo tuoda kotiin.

Osatolla olimme 2vko. Nyytti syntyi vk 35+1 ja joutui osastolle ennenaikaisuuden ja pienipainoisuutensa vuoksi. Hän oli syntyessään vain 1670g painoinen.

Nyytin osastolla oloon kuului; 
vatsa ultraäänitutkimus, aivojen ultraäänitutkimus, suonensisäistä nesteytystä, nenämahaletkulla ravitsemista, sinivalohoitoa, sydämen ultraäänitutkimus, kuulotutkimus ja koromosomitutkimusta.

Tässä viimeisiä kuvia osastolta.




Tässä välillä saatiin nenämahaletku pois<3


Toinen alkoi tosiaan syömään sunnuntai-maanantai välisenä yönä. Juttelin hoitajien kanssa sunnuntaita nyytin syömisestä ja esitin huoleni siitä heille. Ehdotin, että he vaihtaisivat vaipan aina kesken ruokailun, että nyytti heräisi samalla hoidon yhteydessä ja jaksaisi paremmin syödä itkuisena. He ymmärsivät ja kokeilivat tuota systeemia. Heti maanantai aamuna hoitaja kertoi minulle, että ajatukseni syötön jakamisesta kahteen osaan oli tepsinyt ja lääkärikin oli ihmetellyt kun tyttö oli alkanut syömään yöllä kaikki ruoat. Ruoka määrä nostettiin jopa 10ml ylöspäin, kun toiselle oli jäänyt vielä nälkä. Nenämahaletku saatiin maanantaina klo 11 pois. Tiistaina kuultiin kotiutumisen mahdollisuus ja keskiviikkona päästiin kotiin klo 12 <3 Viikon päästä perjantaina olisi kasvukontrolli kotkassa.
Tyttö söi osastolla 50ml annoksia 3 tunnin välein. Nyt kotona hän syö 70-90ml annoksia ja huutaa oikein nälkäänsä. Pyritään antamaan hänelle ruokaa 3-4 tunnin välein. Itselleni on tärkeää, että nyytti tunnistaa nälän tunteen ja osaa myös ilmaista, että hänellä on nälkä.

Itselläni on nyt rintatulehdus päällä. Tulehdusarvo 42 ja kuume nousi illalla 38,5. Sain antibiootit ja nyt olo on vähän parempi. Kokoajan kuume vaan nousee ja syön panadolia sen minkä ehdin, että en ois ihan huterana täällä kun mies on tällä hetkellä töissä ja yksikseen hoitelen nyyttiä kotosalla. Toinen nukkuu tällä hetkellä oikein tyytyväisenä.

Yö meni tosi hyvin. Rauhotettiin vauva yöunille klo 21.30 syötön jälkeen ja seuraavan kerran syötettiin klo 00. Sitten taas 03-04 välissä ja 07 aikaan. 

Meille kuuluu siis oikein hyvää tänne. Olen onnellinen äiti :)
Kromosomitestin tulokset eivät ole vielä tulleet ja niiden tulosten tulemisessa voi kestää tammikuulle saakka.


Ja tässä vielä kuva tuoreesta äidistä. Olen ihan hyvin palautunut. Talvitakki mahtuu kiinni ja muutenkin on aika hoikka olo. Vaikka onhan tuota ylimääräistä vielä ihan kauheasti. Painoa taitaa olla tällä hetkellä 56kg kun raskaana ollessa oli 63kg. Että hieman on painokin tippunut :)


Tältä nyytti näyttää tänään :)


puhelinpostaus.

Kauheen nopeesti aika vierähtänyt eteenpäin. Ollaan ravattu kotkassa joka päivä. Rankkaa ja väsyttävää puuhaa. Iltasin ei jakss tehdä enän yhtään mitään kun pääsee kotiin. Eilen kövin pyörimässä kaupoilla kun piti käydä hoitamassa asioita vauvas varten niin olin ihan poikki kun pääsin kotiin. Leivoin siinä väsyneenä kuitenkin joulutorttuja ja pipareita kun tajusin, että saattaa olla ainoa tilaisuus kun ehtii. myöhemmin yöllä hain miehen töistä ja aamulla taas surkeiden yöunien jälkeen ajamaan kotkaan.

Tänään saatiin kuitenkin hyviä uutisia. Varma on, että nyytti pääsee tällä viikolla kotiin ja ehkä jopa jo huomenna. Taitaa siis jäädä viimeiseksi postsukseksi tämä ja seuraava postaus tulee vasta sitten joskus kun vauva arjen keskellä ehdin. Voi olla, että blogistani tulee hieman hitaanlainen, mutta yritän kuitenkin päivittää mahdollisimman usein kuvien kera. :)

nyyttimme sai siis maanantaina nenämahaletkun pois ja on alkanut syömöön 50ml annoksia. Hän painaa nytten 2242g ja on sentin pidempi ja myös pöä on kasvsnut sentin :D tyttö kasvaa huimaa vauhtia. Huomenna toinen on jo 2vk vanha. Aika menee todella nopeasti :) !

Pahoittelen, että olen ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut pitää teitä ajantasalla. Mutta tänne kuuluu oikein hyvää. Mitä nyt minä kipuilen revenneiden tikkieni kanssa ja kenties rintatulehduksen kanssa. Mutta kyllä tässä nyt pärjätään. Nyytti antaa uskomattoman paljon voimaa äitille.

<3:llä Eve

Positiivinen synnytyskertomus

Lauantaina pääsin kotiin. Pari yötä on kaivaten nukuttu omassa sängyssä. Omaa rakasta nyyttiä on kokoajan ihan kamala ikävä. Sydäntä särkee, kun joutuu jättämään rakkaan lapsen teho-osastolle ja lähteä kotiin nukkumaan, missä kaikki muistuttaa hänestä. Yöllä herään ja alan selaamaan kuvia rakkaasta nyytistä. Niin suuri ikävä kokoajan, eikä tätä ikävää saa vähennettyä millään.

Ajattelin, että kerron hieman synnytyksestä tässä postauksessa. Eli olin perjantaina 29.11 äitiyspolilla ja huomattiin, että vauvan paino-arvio onkin 300g pienempi mitä aluksi oltiin saatu kuulla. Vauva oli siis paljon pienempi mitä pitäisi viikolla 34 olla. Lääkärit miettivät ja katsoivat verenpainettani ja proteiinin määrää virtsassa ja päättivät, että joudun jäämään osastolle. Se oli minulle todella kova pala. Perjantai- ilta meni itkiessä ja lauantai päivä oli myös aika harmaa.



Maanantaina sain tietää, että vauva syntyy tulevalla viikolla ja minä pääsen osastolta kotiin vasta kun vauva on syntynyt. No se oli helpottava tieto ja sen kuulemisen jälkeen jaksoikin aivan toisella tavalla elämää osastolla. Halusin itse tavata psykiatrisen sairaanhoitajan, jolle jutella lapsen tulon peloista ja myös down asiasta. Oli todella ihanaa jutella jonkun kanssa, joka sitten kehui samalla vahvaksi naiseksi ja sanoi, että me tullaan pärjäämään. Myös sosiaalityöntekijää moikkasin kun aikaa oli. Saatiin tehtyä kelaan hakemuksia matkakorvauksista ja mietittiin muutenkin raha-asioita kun ei tuolla sairaalassa makoileminen kovin halpaa puuhaa ole. 700euron lasku sieltä näillä näkymin on tulossa.

Maanantaina huomattiin, että kohdun suu on kahdelle sormelle auki ja kohdunkaula oli lyhentynyt sentiin. Pikkuinen oli päättänyt edeltävänä yönä pistää vauhtia rattaisiin ja alkaa itse valmistautumaan synnytykseen. Hän halusi maailmaan. Tiistaina yritetiin, että josko supistukset alkaisivat ja synnytys lähtisi itse käyntiin. Mutta tiistai-keskiviikko välisenä yönä vaikka supistuksia tulikin, mistään synnytyksen käynnistymisestä ei voinut puhua.

Keskiviikko aamuna katsottiin kohdunsuun tilanne ja se oli edelleen samanlainen. Mitään ei ollut tapahtunut. Päätettiin, että pääsen synnytyssaliin. Sitä ennen minulta irtosi itsekseen limatulppa. Olin salissa klo 11 ja heti laitettiin käynnistystippa. Supistuksia tuli epäsäännöllisesti, mutta tuli kuitenkin. Siinä räpläsin puhelinta ja söin ja odottelin miestäni saapuvaksi synnytyssaliin. Mies tuli klo 13 aikaan juuri kun oli puhkaistu kalvot ja minulla oli päällä ISO vaippa. Vettä vaan valui haaroista kokoajan. Se oli todella jännää, inhottavaa ja pelottavaa samaan aikaan. Ehkä se, että vesi oli sellaista vaaleanpunaista teki siitä inhottavan. Leffoissakun se on aina niin vaaleaa kuin juomakelpoista vettä. Ei sitä ollut ajatellut, että se olisi ihan sellaista. Kalvojen puhkaiseminen ei sattunut ollenkaan, se oli aika helpottavaa kun tiesi, että pian vauva on maailmassa. Supistukset alkoivat tiheentymään pikkuhiljaa. Välillä niitä tuli kipeästikkin. Sain kolmiokipulääkkeitä muistaakseni 3kpl ja myös panadolia. Klo 15 aikaan supistukset vain lakkasivat yhtäkkiä. Käynnistystippa oli katkaistu klo 13 aikaan kun kalvot puhkaistiin ja nyt se laitettiin uudestaan tippumaan. Meni alle 5 minuuttia kun supistukset alkoivat taas ja silloin teki todella kipeää. Aloin ottamaan ilokaasua. Aina supistusten välissä selasin facebookkia ja laittelin perheenjäsenille viestiä, että miten synnytyksessä sujuu.

Mummolle soittelin ihan alussa ja äitilleni soitin klo 20 aikaan kun supistukset olivat aika kovia. Silloin nyytin napanuora oli hänen kaulansa ympärillä. Soitin äidilleni ja huusin puhelimeen, että rukoilkaa ettei tämä vauva kuole! Minua pelotti. Pidin ystävät, sukulaiset ja facebookissa ihmiset ajantasalla tilanteesta. 



klo 19 aikaan supistukset olivat todella kipeitä, että päätettiin laittaa epiduraali. Sen laittaminen sattui. Kun se oli paikalla niin olo hieman rentoutui, mutta tunnin päästä olo oli taas tukala ja ainetta lisättiin taas uudestaan. Supistusten väli oli nyt n. 3minuuttia. Otin kokoajan ilokaasua ja pyysin, että he lisäisivät ainetta epiduraaliin. Keskityin ottamaan ilokaasua. Kohdunsuu oli tällöin auki vain 4senttiä, muistaakseni. Käynnistystippaa lisättiin ja supistukset oli taas todella rajuja. Jossain vaiheessa multa puutui ja alkoi sattumaan vasempaan pakaraan ja alaselkään. Se oli inhottavaa ja joku ns. rakkula mulle tungettiin siihen kohtaan ja se SATTUI, tuntui kun ampiainen olisi pistänyt. Silloin itkin ja kiljaisin. 

epiduraali.


klo 23 jälkeen alkoi olemaan todella tuskaa ja klo 23:40-45 tuli kauhean kova tarve ponnistaa. Huusin kurkkusuorana miehelle "aiaiai, nyt pitää ponnistaa, paina sitä nappia, paina sitä nappia, paina, paina, PAINA NYT" . Kätilö ja lääkäri tuli todella nopeasti saliin. Kyselin, että saanko ponnistaa he sanoivat, että olen täysin auki ja sain alkaa ponnistamaan. Siinä vaiheessa kätilö leikkasi myös välilihan, tajusin tämän vasta synnytyksen jälkeen. Se oli pakko leikata, koska kyseessä oli keskoslapsi ja napanuora kaulan ympärillä. Ponnistus oli 3-5min ohi ja sain nähdä rakkaan lapseni.




Ja tämä kuva kertoo jalkapöydän turvotuksesta mitä vaavillemme epäillään.
Kokeita ei ole sittenkään vielä otettu, mutta otetaan ensi viikolla. Tytöllämme epäillään turnerin oireyhtymää. Siitä jokainen voi käydä itse lukemassa netissä, kun en jaksa alkaa selittämään mitä se tarkoittaa. Downin piirteitä rakkaalla lapsellamme ei lääkärin ja hoitajien mukaan ole, eikä minunkaan mielestä. Mutta downin syndroomaa ei ole pois suljettu, sen näkee sitten kun tulokset tulee. Kromosomikokeet siis tehdään kaikesta huolimatta. Turnerinoireyhtymä kuitenkin selittäisi kaiken. Miksi vauvallamme oli niskapoimuissa turvotusta, miksi rakenneultrassa luut lyhyemmät ja myös jalkapöytä on turvoksissa.

Ei tunnu pahalle ollenkaan ajatella, että lapsemme olisi turner tyttö :) Periaatteessa se olisi helpottava tieto. Ainakin tietäisi mistä kaikki on peräisin. On se kuitenkin outoa, että raskaus oli niin jännittävä ja pelottavakin kun sai kokoajan miettiä, että millainen lapsemme on. Nyt olen onnellinen. Todella onnellinen, että kaikki on näin hyvin<3

Ponnistusvaihe ei ollut ollenkaan kivulias. Se oli itseasiassa todella IHANA vaihe. Se tuntui niin hyvälle ja vaikka väliliha leikattiinkin niin en tuntenut sitä ollenkaan, enkä edes tajunnut että ne leikkas sen.

Synnytys oli TODELLA positiivinen kokemus. Itselle ei jäänyt mitään traumoja ja hyvin voisin synnyttään vaikka heti toisen lapsen :) Pelkäsin tosi paljon synnyttämistä ja kun kuulin, että se käynnistetään ja supistukset ovat yleensä paljon kovemmat niin ajattelin, että en tuu selviämään ja se on kamalaa. Olin varma, että lapsi leikataan ulos yhdessä vaiheessa kun paineet alkoivat laskemaan aina supistusten aikana ja selvisi synnytyksen jälkeen, että vaavilla todella oli ollut napanuora kaulansa ympärillä. Myös lapsivesi oli ollut vihreää, hänen keuhkot jouduttiin imemään heti kun hän oli maailmassa. Synnytys kesti siis 12h 48min siitä kun käynnistystippa laitettiin. Pitkä, mutta ei kauhean raskas synnytys. Oon ihan ihmeissäni, että synnytys oli näinkin positiivinen ja minä jaksoin. Minä ponnistin rakkaan tyttäremme maailmaan! Voisinko olla onnellisempi?

Synnytyksen jälkeen vauva vietiin heti toiseen huoneeseen tarkistukseen. Hän sai pisteitä 9/9 ja painoa oli 1670g, pituutta 41cm ja päänympärys oli 31cm. Hän itki ihan heti kun oli maailmassa, voi se itku oli aivan ihanan kuuloinen.

Kun vauva tuli takasiin saatiin ottaa kuvia ja silloin mitattiin pituus ja otettiin paino. Sain pitää rakasta lastani sylissä. Hän oli niin kaunis, täydellinen.

Vähän ajan päästä he veivät lapsen teho-osastolle ja minulle laitettiin taas käynnistystippa. Piti saada istukka irtoamaan ja siinä menikin varmaan 40min, ennenkuin se suostui pullahtamaan ulos. Istukka painoa joku 400g ja näytti hyvinvoivalta, vaikka vauva olikin pieni. Seuraavaksi laitettiin muistaakseni 4 tikkiä. Klo 02 aikaan pääsin osastolle ja kävin nopeasti vilkaisemassa tyttöämme ja menin nukkumaan. Seuraavana aamuna alkoi arki ja tytön luona ramppasin vähän väliä ja yritin myös aina välillä nukkua :)






- Eve

Kuvia nyytistä.


Hän on täydellinen. Kromosomikokeet

on otettu ja tuloksia odotellaan viikon parin päähän. Oli hän down tai
ei. Oli hänellä kehitysvamma tai ei niin hän on meidän oma pieni
tarmokas enkelimme <3 Rakastetaan tätä pientä niiin suuresti. Hän on
täydellinen rakkauspakkaus <3



Kiiitos kaikille onnitteluista :) laittelen kuvia ja
synnytyskertomuksen kun pääsen itse viimeistään ensiviikon alussa
kotiutumaan :)









<3:llä Onnellinen äiti

Nyt nyytti on täällä!

Eilen klo 23:48 syntyi todella kaunis tyttö.  Painoa 1670g ja pituutta 41 senttiä ja päänympärys 31senttiä. Ollaan todella onnellisia <3

Synnytys meni hyvin. Klo 11 synnytyssalissa. Aloitettiin käynnistystippa. Klo 13 puhkastiin kalvot. Klo 15 loppu supistukset ja laitettiin lisää käynnistyslääkettä tippaan. N. Klo 16 alkoi kovat supistukset. Klo 19 sain epiduraalin johon lisättiin lääkettä n. Tunnin välein. Klo 23 olin todella tuskainen. Klo 23:43-45 alkoi ponnistaminen ja klo 23:48 tyttö oli maailmassa. Ponnistusvaihe oli todella nopea eikä edes kivulias. Selvisin 4 tikillä. Kovia kipuja ei ole. Lapsivesi oli alussa vihreää, mutta keuhkot imettiin ja ne on täysin kunnossa.

Napanuora oli synnytyksen aikana ja syntyessään kaulan ympäri, mutta vauva ei kuristunut siihen. Vauva voi hyvin. n. 2-3vk että vauva pääsee kotii, itse pääsen aikaisemmin. Jalkapöytä on nyytillä turvoksissa jonka vuoksi tehdään kromosomikokeet.

Tänään ultrataan myös sydän. Se on niin rakas <3 ollaan tosi onnellisia. Minä voin hyvin eikä oo pahemmin ees paikat kipeenä. Ei sitä usko että alle 12h sitten synnytti. Kohta kokeillaan imetystä, nyt vaavi nukkuu <3

ps. Vauva on siis pienuuden vuoksi teho-osastolla. En pysty lisäämään tähän kuvaa puhelimella. Mutta se tulee kun pystyn sen laittamaan :) !

tänään tai huomenna tapahtuu!

Viime yö oli tuskallinen. Klo 21 alkoi kaamea närästys. Seuraavaksi alkoi supistukset. Sain närästykseen lääkettä, mutta ei se mitään auttanut. Join maitoakin, mutta ei. Päähänkin koski paljon, mutta se meni psratapsilla ohitse. Onneksi :)

Supistukset kesti koko yön. Ei ne kauhean kipeitä ollut. Mutta kipu aaltoili alaselkään ja oli todella tuskallista edes ajatella nukkumista. Aamulla heräsin kun labratäti tuli ottamaan verikokeet. Ne oli kunnossa ja pissasss proteiinis on n.gramman verran. Verenpaineet on hyvät 133/88 suurinpiirtein ollut tänään.

No verikokeiden jälkeen alkoi kaamea oksentaminen. Oksensin aamupalat ja soitin kelloa. Lääkäri tuli pian. Refleksit oli hyvät ja muutenkin kaikki hyvin paitsi, että kun katsottiin kohdunkaulan tilanne oli se lyhentynyt 3cm:stä 1senttiin ja oli sormelle auki. Lääkäri tunsi jo vauvan pään. Eli viime öiset supistukset olivat tehneet jotain.

Muutaman kerran on tänään supistanut. Ja limatulppa irtosi klo 12 aikaan. Lääkäri päätti, että tänään odotellaan että lapsi lähtisi itse syntymään jos ei lähde niin sitten käynnistetään huomenna. Ennen viikonloppua nyytti on maailmassa <3

pian nyytti on perheenjäsenemme. rv 34+5

Sairaalassa makoillaankin sitten ihan loppuun saakka. Tänään lääkärissä käynnin päätteeksi sain kuulla, että kotiin pääsen yhdessä vauvan kanssa ja synnytys käynnistetään tällä viikolla luultavasti. Ja kun tää viikko on vaan neli päivänen mniin en yhtään ihmettele jos käynnostetään ti,ke tai to aikana. Sain jonkun piikin peppuun joka auttaa vauvan keuhkojen vahvistuksessa. Eli synnytys on lähellä ei ne muuten piikkejä mulle antais. Uuden piikin saan taas huomenna klo 11. Eli olen pian äiti vauvalle joka on maailmassa :) hui ku jännää! Nyt eletään erittäin jännittäviä aikoja. Onneksi on oma huone täällä jossa saan kerätä voimia tulevaa synnytystä varten.

Vauva onneksi liikkuu ja vielä kasvaa kohdussa. Napanuora, istukka lapsivesi ja virtaukset on tosi hyvät :) eli ei huolta vielä <3 huomenna katsellaan taas kohtuun ja mietitään mitä tehdään.

Ilmoittelen taas kun jtn tapahtuu suuntaan tai toiseet. Paineet on n. 140/90 luokkaa.

Osastolta terveisiä.

Terveisiä kotkasta. Tänään oli neuvola ja neuvolassa sitten huomattiin, että verenpaineet oli 138/92. Seuraavaksi huomattiin, että pissassa oli proteiinia 3 plussalla. Ja myös paino oli noussut 700g viikossa. Kaikki raskausmyrkytyksen hälyyttäviä oireita. No neuvolatäti soitti kotkaan. Kotkasta sanottiin, että pitää laittaa äiti tulemaan tarkastukseen kotkan päähän. No ei muutakun kamat kasaan ja äkkiä autolla kotkaan. Koko auto matka meni pelon ja itkun keskellä. Se mikä pahensi asiaa oli se, että tiesin mieheni työvuoron alkavan 16.30 ja joutuisin jäämään osastolle aivan yksin. Inhotti ja suututti ajatus. Mies ei tietenkään voinut perua vuoroa mikä suututti.

No kotkassa otettii käyrät ja ne olivat todella hyvät. Sydämensyke oli hieman korkea 170. Verenpaine oli nyt 137/102 ja pissassa edelleen liikaa proteiinia. No jäätiin odottamaan verikokeiden tuloksia tunniksi. Kun saimme tulokset olivat ne hyvät. Ei mitään hälyyttävää mikä oli hyvä uutinen. Lääkäri joutui kuitenkin soittamaan ylilääkärille ja kysymään, että päästetäänkö mut kotiin vai ei. Ylilääkäri oli sitä mieltä, että mun pitää jäädä viikonlopun yli tarkkailuun. No tänne jäätiin. Ensimmäisen tunnin ja melkein kaks odotin, että mut korjataan käytävältä johonkin. Pääsin osastolle. Oon huoneessa jossa on mun lisäksi yksi viimesillään oleva nainen. Hän syö käynistyspillereitä ja vauva voi syntyä hälle milloin tahansa. Ihan mukavanoloinen huonetoveri silti :)

Vauvan syke on 152 luokkaa. Huomen aamulla alkaa virtsankeräys ja siitä katotaan proteiinin määrä. Määrä on noussut viime viikon luvusta 0,42:sta nyt 0,89:ään. tällä hetkellä verenpaine on 142/104. Se näyttää vaan nousevan kokoajan. Sain taas verenpaine lääkkeen. Päähänkin vähän koskee. Iltapala on syöty ja pian pitäisi alkaa nukkumaan varmaan, että saisi huilattua.


Tänään lääkäri katsoi painoarvion ja se oli paljon pienempi mitä aikaisemmin. Viime ti oli ennuste 2098g ja nyt vaan 1700g eli todella paljon pienempi. Se vähän huolestuttaa. Ja luut kulki hänen mukaansa vk 29. Toisen lääkärin mukaan vk 30-32.

Tämmöisiä kuulumisia nyt tällä kertaa. Ilman kuvia kun tää puhelimella kirjoittaminen on vähän työlöstä. Pitäkää mulle peukkuja :)

Ihanaa viikonloppua teille kaikille lukijoille <3

Nyytin lämmin koti.

Nyt kun en saa pahemmin mitään tehä, niin päätin muutaman mahakuvan teidän iloksi napsia :)
Eli mahani tänään
Rv 33+0 <3






Vasemmassa kyljessä on muutamia raskausarpia, mutta mahassa muualla ei ole ja tietenkin ihanissa reisissäni on, mutta niistäpä en ottanut kuvaa, lällälää :)

En löytänyt mittaa niin en voinut mitata mahan ympärystä :(
Yhyy :/

Tämmöinen piristys tällä kertaa :)
Vähän päivitystä mahan kasvusta ;)


Piristys jokaiselle!


Piristys tähän päivään! <3
Kiitti Ellu<3


PuMpUmTuTuMtuM. Sydänääniä !

Minä ja nyytti. 
Vain me kaksi. Me yhdessä. 



Pikkuinen potki hurjasti ja ajattelin, että nyt voisi vaikka sydänääniä kuunnella hetken.
Tässä teille näyte, sain äänitettyä sydänääniä. 

Toivottavasti saatte linkin auki ja äänet kuuluvat. :)


Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. 
Pienellä siis on kaikki ihan hyvin. 
Näihin ajatuksiin nukahdin eilen tyytyväisenä, kunnes mies tuli tunnin päästä kotiin ja herätti. 

Vielä tämän aamun masukuvat kehiin :)






Täällä voi siis äiti sekä nyytti hyvin. Nukuin todella hyvin yöni ja en edes herännyt kauhean aikaisin vaikka kelloja käännettiin. Selkä on edelleen aina välillä kipeä, mutta pitää vaan pitää huoli siitä, että ei istu pitkijä aikoja paikoillaan vaan yrittää mahdollisimman paljon kävellä ja vaihtaa asentoa, se helpottaa.

Paino oli tänä aamuna 59,8kg tyhjällä mahalla. Hieman turvotusta minulle on alkanut ilmaantumaan. Pitää joku ilta ottaa kuva nilkoista. Sukat kun ottaa jaloista pois niin ihan mukavat kuviot jää :D Ja myös iltasin on sormet aika turvonneet, että sormusta on vaikea saada pois sormesta. Muuten turvotusta ei pahemmin olekkaan, mutta nuista pienistä asioista sen huomaa.

Onko teillä muuten mitään vinkkejä turvotukseen? 
Auttaako siihen mikään? 

Jalkoihin vissiin auttaa se, että nostaa jalat ylös, mutta tällä hetkellä se on aika vaikeaa kun maha painaa jo keuhkoihin ja ei pysty suorassa makaamaan ainoastaan kyljellään. 

Vointi on siis aika hyvä :) Edelleen pystyn menemään kyykkyyn ja omin avuin nousemaan ylös. Kengät pystyn itse laittamaan jalkaan ja ottamaan myös pois :D Imurointia olen yrittänyt välttää sillä aikalailla se laittaa supistukset kehiin ja se ei oo kivaa.



Iloinen odottava äiti.
 Tänään mieliala on hyvä ja ihana leppoisa sunnuntai päivä tiedossa 
yhdessä elokuvan parissa. :)

Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille lukijoilleni! :)




Kotkan uutiset!

Vaavilla kaikki niinkuin ennenkin. Pikkuinen oli kasvanut ja painaa nyt 1074g. Ja liikkui edelleen todella paljon ultrassa. Lapsivesi oli normaali ja napanuorakin toimi täydellisesti. Inhottavaa oli kuulla jälleen kerran, että pienen luut ovat pienemmät ja eivät vastaa viikkoja täysin. Edelleen n. 2vk jäljessä luiden kasvu, mutta kuitenkin kasvavat mutta omalla käyrällään. Käyrä kuitenkin menee tasaisesti ja mukavasti ylöspäin mikä on hyvä uutinen! Painokin on normaali ja pikkuisen pää oli ihan normaalin kokoinen ja pää vastasi viikkoja. Lääkäri oli mukava ja otti meidät ihanasti vastaan. Hän puhui huonoa suomea, mutta ymmärsimme häntä hyvin. Hän myös kysyi, onko suvussamme down lapsia. Kerroin, että äitini serkulla on, mutta muuten lähi suvussa heitä ei ole. Hänellä oli paljon hiljaisia hetkiä ja selkeästi hän mietti jotain, mutta ei sanonut sitä ääneen. Lääkäri otti kuitenkin puheeksi muutamaan otteeseen tämän down asian ja puhui siitä asiallisesti. Muistutti, että minun raskauteni on erilainen kuin muilla ja tarvitsen erityistarkkailua. Jälleen varasimme ajan 4vk päähän joka on nyt 14.11 silloin päästään katsomaan myös jo sydänkäyrää. Pienen sydän löi tällä kertaa todella kauniisti ja ihana pieni kullanmuru oli kasvanut paljon<3

Juttelin käynnin jälkeen myös ihanan kätilön kanssa, joka on ottanut meidät 2 kertaa aikaisemmin vastaan. Hän tuli iloisesti kysymään, että miten voin ja mitä meille kuuluu. Siinä tilanteessa tuli vahvasti sellainen olo, että juuri hänet toivon mukaan omaan synnytykseeni. Oli ihana, kun hän oli painanut meidät mieleensä ja halusi tulla tervehtimään. Tuli todella hyvä mieli hänen kanssaan jutustelusta. Menin kyllä ihan paniikkiin kun hän kyseli, että miten voin. En osannut odottaa, että jotain oikeasti kiinostaisi minun vointi. Yleensä kun kaikki ovat kiinostuneita vain vauvan voinnista, eikä niinkään minun. Mutta hyvinhän tässä voidaan. Minä voin hyvin kun vauvakin voi hyvin.

Hmm.. Aamupahoinvointi on muuten ilmeisesti alkanut tekemään takaisin tuloa. Olen nyt muutamana päivänä kokenut erittäin etovaa oloa aina aamuisin ja tänä aamuna meinasin oksentaa ja koko päivän ollut jotenkin hirmu heikko olo. Pelottaa, että meneekö tämä kohta siihen jälleen, että oksentelen aamuisin taas. Toivotaan, että minun ei tarvitsisi enään pahoinvoinninsta kärsiä tässä raskaudessa. Todella toivon sitä !


Aamulla Kotkaan lähdössä.
Vielä jaksaa kiilakoroilla kävellä :)
28+2

Down poika nimeltä Roope.

Tiedättekö olen todella onnellinen, että sain ilmaiseksi neuvolasta tuoreen vauvalehden. Luen tällä hetkellä vuoden 2011 vauvalehtiä mitä olen saanut tuttavaltani, mutta uusia numeroita en ole vielä lukenut. Olenkin miettinyt, että haluaisin tilata vauvalehden itselleni, mutta se on aivan liian kallis meille. Ei ole varaa tilata itselle tätä lehteä. Mutta halusin puhua teille nyt tästä uudesta numerosta.



Uudessa vauvalehden numerossa oli ihana ihana artikkeli Roope nimisestä down pojasta.
Roopen äiti kertoo aluksi raskaudesta. Roopen äiti Mari oli yli neljäkymmentä vuotias kun lähti yrittämään lasta. Se oli heille aluksi vaikeaa ja he olivat yrittäneet raskautta myös koeputkihedelmöityksellä, mutta tuloksetta. Pian hän kuitenkin sai kuulla olevansa raskaana. Niskapoimultrassa selvisi, että riski oli suurentunut saada down lapsi. Hän ei kuitenkaan halunnut mennä jatkotutkimuksiin. Myöhemmin rakenneultrassa kaikki näytti olevan kunnossa, että terve lapsi olisi tulossa. Mari kertoi, että he olivat valmiit ottamaan vastaan mitä saavat. Aborttia he eivät voineet ajatellakkaan ja he uskoivat vahvasti, että lapsella olisi kaikki kunnossa.

He lähtivät hakemaan sairaalasta tervettä vauvaa, mutta synnytyksen jälkeen syntyi vauva joka ei näyttänyt vanhemmiltaan. Myöhemmin selvisi, että lapsi oli down lapsi. Aluksi maailma tuntui romahtavan, mutta siitä oli selvittävä. Myöhemmin tuli kromosomitestin tulokset ja tulos oli varma. Heidän pojallaan oli downin oireyhtymä. 

Roopen äiti kertoo artikkelissa todella hyvin näkemyksiä ja tuntemuksia down lapsesta. Kuinka kaikki on ollut vaikeaa ja haastavaa, mutta kuitenkin rakentavaa.

"Jos joku nykyisin tuijottaa Roopea, tuijotan takaisin. 
Tämä on minun lapseni ja menen hänen kanssaan minne haluan".

Minusta niin kauniisti sanottu. Ja tiedän, että tulen itse olemaan omalle lapselleni samanlainen. Minun oma lapseni oli hän sitten normaali tai down. Hän on minun oma rakas lapseni. Ja tasan tarkkaan tuijotan takaisin jos omaa lastani tuijotetaan :)

Mari luettelee artikkelissa myös ongelma kohtia. Roope sairastaa helposti tulehdustauteja kuten keuhkoputkentulehduksia ja keuhkokuumeita. Liimakorvien takia korvissa on putket. Ruokailusta tekee hankalaa paha refluksi ja myös allergioita Roopella on. Roope tarvitsee kuntoutusohjaajaa, ja fysio-ja ravitsemusterapeuttia ja myös myöhemmin puheterapeuttia. Apua siis löytyy ja sitä tarvitaan paljon down lapsen kanssa.

Tuon luettuani nielaisin kovaa niin, että se kuului kilometrin päähän. Ajattelin, että kauhea miten paljon vaivaa. Kauhea miten paljon tarvitaan apua oman lapsen kanssa. Miten down lapsi tarvitseekaan paljon apua ulkopuolelta. Selviänkö minä todella jos meille tulee down lapsi? Mutta taas mieleni rauhoitti ajatus, hei kyllä me selvitään.

Mari myös sanoi tekstissä:
"On hyvä, että Roope ei syntynyt ensimmäiseksi lapsekseni. 
Olisin varmasti säikähtänyt työn määrää"

Itse taas ajattelen tuon niin, että mielummin down lapsi ensimmäisenä lapsena kuin viimeisenä Mielummin niin, että lähden haasteellisemmasta kohti helpompaa kuin helposti kohti haasteita. En tiedä miksi ajattelen näin. Jotenkin vaan tuntuu, että jos aluksi on haastava down lapsi niin seuraavissa lapsissa pääsee siltä osin kenties helpommalla jos seuraavat lapset olisivat terveitä. Tietenkin sitten tulee toiset haasteet eteen,mutta hmm. No en nyt osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. 

Mutta jotenkin tämä teksti lohdutti minua. Oli ihana lukea down lapsesta ja nähdä kuinka ihana suloinen poika tämä Roopekin on. Voiettä. Sydän suli kyllä täydellisesti. Rakastuin. Ihana pieni poika ja ihana äiti. Tietenkin aluksi hekin olivat järkyttyneitä, mutta he selvisivät ja nyt tämä Roope on rakastavassa perheessä, ihanilla vanhemmilla ja hänellä on varmasti todella hyvä olla. Ja juuri sellaisen kodin haluan taata myös omalle rakkaalle kullannupulleni. Turvallisen, rakastavan ja täydellisen kodin. Haluan,että rakas tuleva lapseni kokee turvaa ja rakkautta vaikka hän olisikin down. Hän on minun lapseni<3


Suosittelen kaikkia ostamaan vauvalehden ja oikeasti lukemaan tuon artikkelin! :)

---> 

Neuvola = Nyytti ja äiti voi hyvin!

Tänään siis viikkoja 27+6.

Paino --> 58,4kg eli mun paino on noussut nyt kuukauden aikana 573g viikkoa kohden.
Verenpaine --> 118/80 p. 84 (pysynyt samassa koko raskauden ajan)
Pissa -->  PUHDAS
Hemppari --> 118. Ei ollut muuttunut kumpaankaan suuntaan. En saa ottaa lisärautaa, koska rauta ei kunnolla sovi vatsalleni vaikka syönkin obsidania. Ei suositellut vaihtamaan rautaa, vaan pitää jatkaa samaan malliin ja lisätä pinaattia ja punaista lihaa ruokavalioon enemmän. Mutta hempparikin ihan ok ei ainakaan ollut laskenut :) !

Kohdunpohjan korkeus --> 25cm noussut 5cm neljässä viikossa. Kohdunpohjan korkeus menee hieman yli keskikäyrän! Mikä kasvaa kuulemma oikein kauniisti.

Sikiön sykkeet: Samalla mallilla niikuin ennenkin. Ihana pieni sydän hakkasi siellä oikein kauniisti<3 Äidin sydän suli taas hetkeksi.

Sikiön liikkeet: Normaalisti liikkuu.

Kaikki siis oikein hyvin. Nyt pitää vaan tällä viikolla viedä labraan pissanäyte kun sitä ei ole alkuraskauden jälkeen otettu. Varmistetaan kuitenkin, ettei mitään bakteeria kasva siellä.

Supistukset ovat kuulemma ihan normaaleja ja niitä saa tulla, kuhan eivät ole kivuliaita. Tämä helpotti mieltäni kun olen ihmetellyt öisiä supisteluja tässä muutamana yönä. Ja saan oikein hyvällä omalla tunnolla syödä myös yöllä!






100cm ja 57,7kg !

Se olis nyt sitten 100cm tuon mahan ympärysmitta. Ja tänä aamuna painoa oli 57,7kg!
Kyllä se kasvaa ja kyllä se paino nousee!
Pakko vaan totutella, että tää vaan kasvaa, kasvaa ja kasvaa !



Ja kyllä napa on kutakuinkin pullahtanut ulos. 
Ei ehkä vielä aivan täysin, mutta aikalailla se on jo ulkona :D


Tässä tämä etureppu molemmilta sivuilta :)


Ja edestä :)


Siinä se maha nyt on oikein kauniina esillä. Saa nähä miten suuri tästä vielä tulee! 













Elikkäs tänään on RV 26+3 <3