Elian nurkka

Niinhän siinä sitten kävi. Aivan sama, mitä Aadan vauva aikana. Siirsin Aadan omaan huoneeseen n.2kk ikäisenä. Elia siirtyi huoneeseensa hieman aikaisemmin. 6 viikkoa pystyin asumaan samassa huoneessa ja sänky aivan vieressäni. Nyt Elia on saanut oman huoneen tai no vaatehuoneen. Hän asuu meidän makkarin vaatehuoneessa. Kyllä! Vaatehuoneessa! Mutta ei hätää! Ovi ei ole koskaan yöllä täysin kiinni ja pojalla ilmaa kyllä riittää. Tämä ratkaisu on ollut paras mahdollinen. Koko perhe on ollut tähän järjestelyyn todella tyytyväinen.

Asumme siis 74 neliöisessä kolmiossa. Pienempi makuuhuone jossa on vaatehuone, sijaitsee aivan ulko- oven ja vessan vieressä. Aada nukkui aikaisemmin tässä huoneessa, mutta nyt hän sai itselleen hieman isomman huoneen. Aada nukkuu olohuoneen ja keittiön vieressä. Nyt Aadalla on enemmän tilaa leikkiä. Meidän makkariin nyt ei oikein muuta mahdu kuin meidän sänky, mutta ei se mitään. Pääasia, että kaikki saavat nukkua yönsä hyvin. 



Puhuimme huoneiden vaihdosta jo Elian ensimmäisinä elinpäivinä. Päätimme, että Elia siirtyy vaatehuoneeseen nukkumaan n. puolen vuoden iässä. Noh hän siirtyikin sinne hieman nopeampaa. Itse olen todella herkkäuninen. Kun yöllä nousin ja imetin Elian niin jäin kuuntelemaan hänen ääntelyjä, enkä saanut nukuttua. Tähän ei edes korvatulpista ollut apua vaikka työnsinkin ne niin syvälle, kuin uskalsin. Päätin ehdottaa Teemulle, että vaihtaisimme huoneiden järjestystä. Sain mieheltäni innostusta asiaan ja samana iltana ryhdyin tuumasta toimeen. Teemu ja Aada oli sopivasti poissa kotoa. Elia oli kantorepussa ja minä ähkin ja puhkin. 8 tuntia siinä urakassa meni, mutta valmista tuli. Teemu saapui juuri oikeassa vaiheessa kotiin. Hän siirsi sängyt paikoilleen. 

Olen luonteeltani hyvin innostuva ihminen. Jos saan päähänpiston niin alan toteuttamaan sitä heti. Olen todella malttamaton ja mottoni voisikin olla "Kaikki heti nyt, kiitos!" 
Tämä tuottaa avioliitossa törmäyksiä useastikkin. Noh siitä joskus lisää.








Hylly: Halpahalli
Taulu: Salla K Design
Nimi palikat: Maiboo Finland
Tyynyt: H&M Home ja Ikea
Matto: H&M Home
Kori: Jysk
Viltti: Baby Wallaby
Päiväpeitto: Ikea (vanha)






Huoeen budjetiksi tuli n. 40e
Käytin huoneessa paljon vanhaa sekä uutta.

Huone on pieni ja sinne ei paljon mahdu.
Haluaisin seinälle vielä pienen hyllyn sekä taulun. 
Oikean puoleinen seinä on nimittäin täysin tyhjä. 
Katsotaan mitä siihen keksisi.

Mitä tykkäätte?

- Eve

Rakastava Isä

Nimiäiset herätti paljon kyselyitä siitä, että miksi meillä ei vietetty ristiäisiä. Mehän olemme kuitenkin uskossa? Olen halunnut vastata tähän kysymykseen monena päivänä, mutta viimeisin viikko on kulunut flunssan sekä rintatulehduksen kourissa. Nyt minulla on vihdoin aikaa kirjoittaa tämä teksti.

Kyllä, me olemme uskossa. Meille Jumala on rakkaus, tuki, turva ja Isä. Isä joka pitää meistä huolen. Me emme kuitenkaan kuulu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon vaan meidän kotimme on Helluntaiseurakunnassa. Meidän seurakunnassa uskotaan, että seurakunta on perhe, joka muodostaa kodin. Helsingin helluntaiseurakunta, eli Saalem, on hengellinen koti monenlaisille ihmisille eri puolilta maailmaa. Yhdessä se on perheyhteisö, joka rakastaa Jeesusta. Se on minulle paikka, jossa on opetusta, palvontaa, yhteyttä sekä rukousta. Siellä pystyn hengähtämään ja jättämään kaikki murheeni. Sinne on aina hyvä mennä. Se tuntuu kodille, ja sitä se todella on. Se on koti, vaikka viime aikoina siellä on tullut käytyä harvemmin.



Minä olen uskovaisesta kodista. Myös minun vanhempani kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Tästä olen puhunut aikaisemminkin blogissa. Olen käynyt kasteella 12 vuotiaana. Silloin päätin ottaa vastaan Jeesuksen, ja lähteä seuraamaan häntä. En tehnyt päätöstä kenenkään pakottamana. En perheeni, enkä ystävieni painostamana. Kiitos Jeesus, että minua ei ole koskaan painostettu mihinkään suuntaan. Tein uskonratkaisun, sekä menin kasteelle, koska tunsin Jumalan läsnäolon. Minä täytyin Pyhällä Hengellä. Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan. Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Sen jälkeen oli luontaista mennä kasteelle. Minua ei ole kastettu lapsena. Minut on siunattu. Me haluamme sitä, että jokainen lapsi saa itse tehdä sen päätöksen, että lähteekö seuraamaan Jeesusta vai ei. Me emme pakota. Me haluamme kasvattaa niin, että raamattu toimii meidän perheen ohjekirjana. Me haluamme kasvattaa lapsemme Kristillisiä arvoja kunnioittaen. Me haluamme kasvattaa niin, että meidän perheemme pää on Jumala.

Minulle Jumala on kaikki kaikessa. Minulle Jumala on Isä. Rakastava Isä. Isä, joka pitää minusta huolen. Hän on Isä joka haluaa kuunnella minun murheeni. Hän on Isä, jolla on aina aikaa kuunnella tytärtään. Minun Isäni on kuninkaallinen Isä, joka haluaa aina ja vain parasta lapselleen. Hän on taivaallinen Isä. Minä tiedän, että Jumala ei koskaan hylkää minua. Hän saattaa olla hiljaa, mutta Hän ei koskaan käännä selkäänsä minulle. Minulle Isä on rakkaus. Täydellinen rakkaus. Se rakkaus on niin syvää, valtavan ihanaa ja voimallista. Se on rakkautta, mitä janoaa. Se rakkaus saa minut herkistymään ja itkemään. Se rakkaus saa minut voimaan paremmin ja unohtamaan kaiken muun. Isä on rakkaus, ja se rakkaus, mitä koen Isältäni on hyvää. Se rakkaus on niin hyvää, että haluaisin jokaisen kokevan sitä samaa, mitä itse tunnen joka päivä. Sen vuoksi en voi olla hiljaa siitä, mitä Jumala minulle merkitsee. Suhteeni Jumalaan on aitoa. Se, että olen uskossa, näkyy elämässäni. Meidän perhe elää luottaen Jumalaan. Joka päivä rukoillen. 



Minun suhteeni Jumalaan on Isä- tytär suhde. Minun oma maallinen isäni on hyvä ja rakastava Isä. Siksi on myös helppo nähdä taivaallinen Isä hyvänä ja rakastavana Isänä. Sitä Hän on.

Minä en voisi kuvitella elämääni ilman Jumalaa, en enää. Olen aina elänyt Hänen lähellään tiedostaen, että Jumala on, mutta olen myös elänyt sellaisen vaiheen, että epäilin kaikkea tätä. Olen käynyt läpi ne ajatukset, että entä jos vain kääntäisinkin kelkkani ja lähtisin muualle? Kaikista epäilyksistäni huolimatta, olen palannut tälle polulle, jota nyt kuljen, enkä halua eksyä siltä. Olen kiitollinen siitä, että en koskaan ole luopunut Jumalasta. Olen pysynyt oikealla tiellä ja tiedän, että tämä tie vie perille iankaikkiseen elämään. Siihen minä uskon. Tähän perheemme uskoo. Tässä on hyvä, juuri nyt.

- Eve

Rakas on sinun nimesi

Vihdoin ja viimein nimiäiset juhlittiin ja nyt ne on ohi!
Kiitos kaikille jotka tulitte poikamme juhliin. Juhlat onnistuivat täydellisesti. Juhlat oli kauniit, herkulliset, mukavat ja rennot.

Itsellä meinasi iskeä paniikki ennen juhlia kakusta. Onneksi instagramin kautta minuun otti yhteyttä eräs lukija. Kiitos Mona Riikka sinulle tuhannesti! 
Kakku oli todella kaunis sekä maistui todella hyvälle.

Kiitos myös muille avusta. Rakas anoppi leipoi pari piirakkaa.
Siskoni teki juustokakun. Toinen siskoni sekä mummoni auttoi muiden tarjoilujen kanssa.
Kiitos myös vanhemmilleni!











''






Kummit:


Ja se nimi! Kukaan ei ollut arvannut nimeä täysin oikein. Toki siskoni sanoi nimiäisissä, että oli kuulemma arvannut nimen oikein. Itse en vain ollut kuullut/ muistanut, että näin oli.

Paljon tuli erilaisia ehdotuksia nimeen kuten:

Eemil
Eeli
Eetu
Aaron
Aapo
Noa

Poikamme nimi päätettiin tosiaan jo raskaus aikana.
Elia tuli mieleemme sattumalta ja tartuimme siihen lähes heti. Benjamin on Teemun pitkä aikainen toive pojan nimeksi sekä se on myös pikkuveljeni toinen nimi ja nyt nimi sai jatkoa. 
Ehkä tästä tulee sukumme perinne nimi.



Kiitos yhteistyökumppaneille:

Palikat: Maiboo
Lasten vaatteet: Hulmu
Asusteet: For minis and mommies


Elian vaatetus:

Paita: Hulmu
Henkselit, mokkasiinit, rusetti: For minis and mommies
Housut: H&M

Aadan vaatetus:

Mekko: Hulmu
Sukkahousut ja neule: H&M
Ponnari:

Teemun vaatetus:

Paita: Dressman
Housut: H&M
Rusetti: For minis and mommies

Even vaatetus:

Mekko: Nelly
Korvikset: For minis and mommies

Kiitos ihanalle Sinille kuvista!

- Eve

Se mäkättävä akka

Teemu lähti muutama päivä sitten tuttuun tapaan viemään Aadaa toimintaterapiaan. Kun toimintaterapian päättymisestä oli kulunut 10 min, toimintaterapeutti soitti minulle. Hän kertoi, että Teemu ei ollut ilmestynyt paikalle. Aloin selvittelemään asiaa ja soitin Teemulle. Teemu vastasi lempeästi puhelimeen " No hei". Kerroin hänelle tilanteen. Kävi ilmi, että hän oli luullut toimintaterapian loppuvan vasta 5 min päästä. Oli tapahtunut sekaannus. Kaikki kuitenkin järjestyi. Teemu ja Aada tulivat kotiin ja toimintaterapeutti jatkoi tyytyväisenä töitään.

Jäin kuitenkin miettimään tapahtunutta. En sitä, että Teemulla oli tapahtunut pieni sekaannus vaan sitä, miten me kommunikoimme. Miten hoidimme tuon tilanteen.

Hyvin usein me naiset huudamme miehille ja syytämme heitä aivan turhaan. Hyvin usein me lähestymme asioita negatiivisuuden kautta. Tiedän, mistä puhun, myös minussa asuu tuo negatiivinen ja mäkättävä akka. Olen kuitenkin päättänyt, että se mäkättävä akka saa pysytellä kiven alla, piilossa. Joskus se saattaa kurkistaa sieltä, mutta en päästä sitä valloilleen. Jos päästäisin se saattaisi koitua kohtalokkaaksi.

Kuinka paljon tuhoa parisuhteessa saakaan aikaan se negatiivisuus.Se mäkättävä akka. Se joka nipottaa ja lähestyy pieniäkin asioita negatiivisuuden kautta? Se joka keksii kaikesta mahdollisesta aiheen, että pääsee mäkättämään. Väitän, että meissä jokaisessa naisessa asuu se. Kysymys on siitä, että hallitseeko se mäkättävä akka meitä vai hallitsemmeko me sitä itse?




Minä olisin voinut huutaa puhelimeen:

"Missä sä olet?!?!"
Tai
"Miksi sä et oo hakenu Aadaa??"
Tai
"Voisit sä nyt hoitaa sen, mitä piti. Pitääks mun täällä alkaa imetyksen ohella selvittämään missä sä oot?? Ihan ku mulla ei ois tarpeeks tekemistä ja sä oot kuitenkin aikuinen ja se toimintaterapeuttikin soitti mulle."
Tai
"*ittu sä oot idiootti!" 


Kaikki tämä ennen kuin edes kuulen, miten asia on mennyt. Mitä nämä kommentit olisi auttanut? Kuinka paljon ne olisi turmellut parisuhdetta? Meidän avioliittoa? Ne olisi vain aiheuttanut pahan olon sekä itselleni, että myös Teemulle. Ajanut meitä kauemmaksi toisistamme.

Miksi me hyvin usein puramme oman turhautumisemme ja ne fiilikset toiseen? Miksi me käytämme sitä toista helposti sylkykuppina. Miksi me emme aina ole lempeitä ja rakastavia toisimme kohtaan? Miksi se mäkättävä akka tulee niin helposti sieltä kiven alta? Miksi se ei pysy siellä? Onko kyse siitä, että

"Minä en ole saanut tarpeeksi huomiota.
Minä en ole saanut tahtoani periksi.
Minua ei ole kuunneltu.
Minulle ei ole annettu tarpeeksi sitä ja tätä" 




Onko kyse siitä, että minä, minä ja minä? 


Mitä jos joskus asettuisimme sen miehen saappaisiin. Mitä jos joskus ajattelisimme muuta kuin itseämme? Parisuhteessa ajatellaan hyvin usein vain itseään. Hyvin usein unohdetaan se kumppani ja hänen tarpeensa, koska vain MINULLA ja MINUN tarpeillani on väliä.



Siitä olen onnellinen meidän parisuhteessa, että me kunnioitamme toisiamme ja yritämme asettua toisen saappaisiin. Me olemme myös itsekkäitä, mutta mielestäni terveellä tavalla. Toki tulee niitä tilanteita missä voisimme olla vielä epäitsekkäämpiä. Nekin on meidän omia valintoja. Päätämmekö olla itsekkäitä vai epäitsekkäitä?


Teemu on sanonut minulle välillä todella pahasti ja ollut itsekäs. Hän on huutanut minulle ja haukkunut minua. Meidän riidoissa Teemu on kova ääninen, puhuu rumasti ja saattaa lyödä nyrkillä pöytään. Minä taas olen hiljaisempi osapuoli, mutta olen taitava ärsyttämään sanoillani. Osoitan usein mieltä pakenemalla tilanteesta pois. Usein riita loppuu siihen, että minä itken makkarissa ja Teemu rauhoittuu olkkarissa. Ja minä olen se joka odotan lepyttelyä itsekkäästi. Me loukkaamme toisiamme aika ajoin omalla itsekkyydellämme ja joskus tilanne äityy todella pahaksi riitelyksi. Me emme ole täydellisiä yksilöinä eikä meidän avioliitto ole eikä tule koskaan olemaan täydellinen. Me opimme joka päivä uutta itsestämme sekä toisistamme. Me opettelemme joka päivä ja joka päivä meidän avioliitostamme tulee parempi, uskon niin. Meidän tahdosta ja haluamisestahan se on kiinni.


Kiitän Jumalaa meidän avioliitosta ja siitä, miten hyvässä parisuhteessa saan olla. Kiitän Jumalaa siitä, että se mäkättävä akka ei ole päässyt valloilleen. Kiitän Jumalaa siitä, että minä opin joka päivä jotain uutta. Kiitän Jumalaa siitä, että meidän suhde on juuri tämmöinen. Me otamme vastuun itsestämme ja tästä avioliitosta. Me menemme yhdessä samaan suuntaan. Meidän riidat ei aja meitä erilleen vaan ne sitoo meitä yhä enemmän toisiimme. Jokainen riita lähentää meitä vaikka se joskus kipeää tekeekin.


Naiset ei olla mäkättäviä akkoja! Ollaan lempeämpi ja rakastavampia! Laitetaan se itsekkyys myös sinne kiven alle ja annetaan olla siellä!


Psst. Muistathan hyödyntää -15 % alekoodin: HATTARAPILVENVARJOSSA
Small Design verkkokauppaan

- Eve