Ei enää ikinä

Vauva. Kyllä vain. Niinkuin edellisessä tekstissä kerroinkin niin meidän perhe kasvaa yhdellä ensi kesänä. Mutta ehkä se suurin kysymys kuuluu;

Miten näin pääsi käymään? 
Ette usko, miten olen melkein katunut tekstiä, jossa kerroin meidän tulevaisuuden suunnitelmista ja vakuutin, että meillehän ei vauvaa tule vielä 1,5v sisällä. Niin, se oli se minun ajatukseni. Kuitenkaan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.


Olen kertonut täällä, että säästimme seksin avioliittoon. Myös sen vuoksi minulla ei ollut ehkäisyä, koska sille ei ollut tarvetta. Otin ehkäisyn kuukausi ennen häitä, että se olisi mahdollisimman pitävä hääyönä. Kyllähän se oli pitävä. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Se ehkäsy vaan toi minulle ihmeellisiä oireita, häiden jälkeen. Finnejä tuli todella paljon ja naama oli todella kuiva. Seuraavaksi alkoi ihmeellinen pahoinvointi ja jäätävät auralliset päänsäryt. Teemu myös kertoi, että olin todella erilainen. En ollut omaitseni. Kyselin silloin instagrammin puolella, että mistä voisi johtua. Kuitenkaan mistään vinkistä ei löytynyt apua. Seuraavaksi oli pakko lopettaa ehkäsy.

Olen aina ollut hormonaalista ehkäisyä vastaan. Silti olen sortunut siihen, koska se on ollut mielestäni helpoin ehkäisymuoto. Tämä ehkäsy eli Nuvaring, oli minulla käytössä myös ennen Aadaa. Siksi minun oli vaikea edes ajatella, että päänsäryt yms muut voisi johtua ehkäisystä. Ilmeisesti raskaus ja synnytys muuttaa naisen kehoa niin paljon, että Nuvaring ei enää sopinut minulle. Kun lopetin ehkäisyn niin meni n. 3vko, kun oloni helpotti. Sen 3vkon aikana tulin raskaaksi. 




Miksi? 
Me mentiin ns. varmoilla päivillä. En vaan ottanut huomioon sitä seikkaa, että hormonaalinen ehkäsy sekoittaa aina kehoa ja tässä tapauksessa minun ovulaationi oli 4 pv myöhässä ja siksi tulin raskaaksi.

Vaikka raskaaksi tuleminen ei ollut suuniteltu niin olemme siitä tavattoman onnellisia ja kiitollisia. Tämä lapsi ei ole vahinko ja sellaisena en häntä koskaan kutsu. Tämä lapsi on ihme ja suuri siunaus. Tämä kaikki on merkinnyt meille niin paljon. Myös siksi, että minulla on ollut valtavan suuret pelot koskien sitä, että voinko enää saada lapsia? Oikeastaan ajattelin syksyllä, että nyt haluan nauttia ja en halua jättää ehkäisyä pois ja todeta, että en tule raskaaksi. Suojelin itseäni, koska en halunnut pettyä. Toki suunnittelin myös opiskelemaan lähtemistä. Sisällä kuitenkin oli se pieni vauvakuume ja ajatus siitä, että Aada saisi mahdollisimman nopeasti sisaruksen. Se ajatus lämmitti. Nyt näin jälkeen päin huomaan, että miten paljon suojelin itseäni. Endometrioosi epäily on ollut mielessä siitä lähtien, kun lääkäri siitä ensimmäisen kerran sanoi. Vuotoja on ollut lukuisia viimeisen 2 vuoden aikana, enkä ole niille kivuille ja vuodoille saanut mitään muuta selitystä, kuin endometrioosin. Viime keväällä minulta löytyi kysta, mikä kuitenkin hävisi yllättäen. Minä uskon, että se parani, koska sitä asiaa todella rukoiltiin. Minä uskon, että siinä tapahtui ihme. Jumala paransi minut. Kiitos Jeesus! Joka tapauksessa mieleni on ollut todella pelokas. Asiaa ei ole auttanut yhtään se, että meidän kummankin lähipiirissä on myös kamppailtu näiden asioiden kanssa. Eihän se ole itsestään selvää, että tulee raskaaksi. Meillekkään se ei ollut itsestään selvää. Minä ajattelin, että voi mennä monta vuotta, yrittäessä. Meidän tilanteessa tapahtui ihme, niin sen ajattelen. Se puhuu minulle paljon siitä, että minä olen terve. Se, että olen nyt raskaana, kumoaa paljon niitä pelkoja, jotka ovat puhuneet minulle sitä, että minun on vaikea saada lapsia. Se pelko oli turha. Se pelko hallitsi ja myös siksi tuntuu äärettömän onnelliselle olla tässä tilanteessa. Minä tulin ihan oikeasti ensimmäisestä kierrosta ja täysin yllättäen raskaaksi. Ehkä minulla on edelleen endometrioosi. Tai sitten minulla ei ole sitä, koskaan ollutkaan. En tiedä. Nyt keskityn tähän tilanteeseen ja yritän nauttia parhaani mukaan.

En myös tiedä sitäkään, että mitä teemme ensi kesänä. Mikä ehkäisy sen jälkeen, kun vauva on syntynyt? Mikä olisi sellainen helppo ja johon kumpikin olisi tyytyväinen? Olen miettinyt, että olisiko ehkäsy lämpömittarista apua? Mutta siinäkin mennään varmoilla päivillä. Ja mitäs sitten jos haluaakin spontaanisti? Joutuu mittaamaan suusta lämpötilan ja vasta sen jälkeen peitto heiluu. Ei se tunnu jotenkin yhtään mukavalle. Toisaalta voisi ottaa sen asenteen, että tekee niin monta, kuin on tullakseen. En kuitenkaan halua tehdä sellaista päätöstä. En osaa kuvitella itseäni suurperheen äitinä. Ajattelen, että haluan 3 lasta, mutta ihan max on 4. Hormonaaliset tuntuu ainakin nyt sille, että ei enää koskaan. Se verran kamala se olo oli.

- Eve

HÄÄT PERUTTU

Puhuimme syksyllä Teemun kanssa, että tehdään kaikkemme sen eteen, että ensi kesänä pidetään häät. Puhuimme siitä, miten ajatuskin ahdistaa jos lykkäämme häitä. Kaikki näytti selvälle, että häät pidetään ja ensi kesä on täyttä juhlaa. Nyt täytyy todeta, että asiat ei aina mene niin miten itse haluaa ja mitä me suunnittelimme. Tämä päätös oli vaikea tehdä, mutta tämän päätöksen jälkeen on saanut huokaista helpotuksesta. Nyt saa rauhassa hengittää ja stressikin helpottaa! Eli kyllä vain. Niin varmaa kuin se olikin, että ensi kesänä meillä on isot 100 hengen juhlat niin ikävä kyllä, joudumme perumaan ne. Olemme silti edelleen naimisissa, eikä tähän liity mitään draamaa. Mietimme tätä kauan, mutta tämä tuntui kaikkein järkevimmälle päätökselle. Näillä näkymin juhlimme meidän häitä kesällä 2019. Ehdimme toki varaamaan jo hääkuvaajan, hääpaikan sekä melkein pitopalvelunkin. Hääpaikasta maksoimme jo varausmaksunkin. Nyt on pitänyt sumplia uusiksi ensi kesän yhteistyökuviot, sillä ihana kukkakauppa Cawell olisi ollut häissä mukana ja lisäksi ihana Heidi olisi laittanut naamani kuntoon. Nyt kuitenkin täytyy todeta, että voimavarat on niin vähissä ensi kesänä, että minun pääni ei kestä.




Jos katsoit jo tekstiä eteenpäin niin näit kuvan, joka on iloinen ja ihana syy tähän päätökseen. Niin päättäväinen, kuin olinkin niin meille on tulossa vauva heinäkuussa 2018. Laskettuaika vauvalla on 9.7 ultran mukaan, mutta menkoista laskettuna 5.7. Hääpäivämme olisi ollut 14.7. Joten tässä syy häiden peruuntumiselle. Myöhemmin luvassa tekstiä, että miten näin pääsi käymään. Nyt kuitenkin haluan kertoa teille meidän ihanasta varhaisultrasta. Ehkä ihanin ultrakokemus koskaan <3



Kiehto on äitiys- ja kätilöpalveluita tarjoava yritys pääkaupunkiseudulla, Kuninkaantammen alueella. Se on syntynyt vuonna 2017, mutta ajatus siitä on ollut olemassa jo vuosia aiemmin. Kiehto on saanut nimensä äitiyden ja kätilötyön kiehtovuudesta. Ja sen taustalla on myös pieni sanaleikki kiehtovan, kehdon ja kohdun välillä.

Pyysin Inaria kertomaan minulle muutamalla lauseella, millainen yritys Kiehto on.
Haluankin kirjoittaa tähän Inarin omin sanoin, hänen yrityksestään. Se antaa varmasti parhaimman kuvan teille:








Kun menimme varhaisultraan ja tapasimme ihanan ja sydämellisen Inarin, Kiehdon perustajan, hän kyseli heti vointiani ja kertoi vinkkejä pahoinvointiin. Kyllä olen ollut todella pahoinvoiva, kaikki nämä viikot. Hän kertoi pisteestä, joka sijaitsee ranteesta. Kertoi miten sitä painamalla voi saada pahoinvoinnin loppumaan. Lisäksi hän näytti muutaman tuotteen esim. piparminttuöljyn. Sitä nuuhkaisemalla saattaa saada pahoinvoinnin loppumaan. Oletko sinä kuullut tällaisesta? Kenties kokeillut? Olen miettinyt, että pitäisi hommata tuota öljyä ja katsoa, jos se todella tepsii. Jotenkin sitä on vaan niin saamaton, että tässä sitä edelleen mennään päivä kerrallaan klementtiinin, kivennäisveden, porkkanan ja kurkun voimin. Ne toistaiseksi on helpottanut oloa.
Minuun Inari teki vaikutuksen heti alussa. Häntä todella kiinnosti se, miten minä voin ja mitä minulle kuuluu. Hän selvästi tiesi, että mistä puhui. Jo alkuvaiheessa sain hänestä todella sydämellisen kuvan. Se merkitsi minulle paljon, sillä pystyin luottamaan häneen.

Kiehto oli pieni ja intiimi huoneisto, kuninkaantammessa. Se oli sisustettu todella kauniisti ja niin, että itselle tuli heti rentoutunut olo.Taustalla soi musiikki ja Inarin lempeä äänikin jo itsessään rentoutti. Huoneistossa oli esillä Solgarin ja Terranovan vitamiineja sekä Oot niin ihana- tuoteperheen tuotteita. Verhon takana oli ultralaitteet sekä sänky, johon pääsin makaamaan. Ultra toteutettiin vatsan päältä, joten Inari ohjeisti minua etukäteen tulemaan virtsarakko täytenä. Inari kertoi, että pian hän tulee samaan myös laitteet, jolloin ultra voidaan toteuttaa alateitse. Silloin ultra on vielä tarkempi.






Inari oli todella sydämellinen niinkuin jo mainitsinkin ja otti minut kauniisti vastaan, asiakkaanaan. Minulle tuli todella erityinen olo. En ole koskaan saanut tällaista kohtelua. Kun ajattelen Aadan raskausaikaa niin karvat nousee pystyyn. Kaikki se painostus. Kaikki ne kätilöt ja lääkärit. He olivat kaukana sydämellisyydestä. Nyt sain kokea ensimmäistä kertaa elämässäni miellyttävän ultrakokemuksen. Ei niitä yksityisiä turhaan kehuta. Vaikka olimmekin sopineet yhteistyökuviosta aikaisemmin niin hän ei ottanut minua bloggaajana joka mainostaa häntä. Ei, vaan hän otti minut asiakkaana. Ainutlaatuisena asiakkaana, yksilönä. Teemukin kertoi mielipiteensä siitä, miten sydämellinen ihminen Inari oli.

Inari tutki vauvaa pitkän aikaa ja kokoajan kertoi, että mitä tekee. Se oli myös outoa,  että hän sanoitti minulle, mitä tekee. Siitäkin minulla on vähän kokemusta. Se tuntui hyvälle. Inarilla ei ollut mihinkään kiire. Hän tutki pitkän aikaa ja saimmekin meidän pienestä lapsesta yhteensä 7 kuvaa, muistoksi. Meidän vauvalla kaikki oli hyvin. Sydän sykki nopeaan tahtiin. Ruskuaispussikin näkyi, vielä näillä viikoilla. Viikkoja oli siis varhaisultrassa, menkkojen mukaan 7+4, mutta ultran keskiarvon mukaan 7+0. Siinä yhdessä pohdittiin, että mistä tämä voisi johtua ja tajuttiin, että niin minulla tosiaan oli ovulaatio 4 päivää myöhässä. Laskettuaika oli siis aluksi 5.7, mutta ultran mukaan laskettuaika olisi 9.7. 2018. Ultrassa näkyi myös pieni muutaman sentin kokoinen hematooma, joka saattaa mennä ns. umpeen tai alkaa vuotamaan. Vielä ei kuitenkaan mitään vuotoja ole ollut. Saa nähdä, onko hematooma vielä näkyvissä seuraavassa ultrassa. Seuraava ultra, kunnallisella on tammikuussa.

Olen kiitollinen tästä kokemuksesta. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa sille, että minua ei pelota mikään.Viikkoja on täynnä tänään vasta 10, mutta fiilis on silti todella luottavainen. Haluan uskoa, että tämä pieni pysyy matkassa, loppuun saakka.






Tässä se meidän pieni on. 
Vihreiden nuolten välissä. 
Hän oli todella pieni, sentin kokoinen. 
Mutta siellä se ihana pieni sydän sykki ja kyllähän siinä kohtaa itku pääsi <3 
Taisi miehelläkin silmäkulma kostua ;) 
Niin ihanaa, kaunista ja ainutlaatuista. 
Pieni ihmisen alku <3 
Niin äärettömän rakas jo nyt <3


Tässä kuvassa näkyy myös tämä hematooma. Vasemmassa reunassa. Tuollainen pitkittäinen musta kohta. Se on siis todella pieni alue.




Etsitkö varhaisultraa helsingistä? 
Pääkaupunkiseudulta?

Itse voin suositella Kiehtoa. Myös eräs toinen odottaja, kävi varhaisultrassa kiehdossa ja hän voi myös suositella. Oli ihana vaihtaa hänen kanssaan kuulumisia ja tunteita siitä, miten ihana ja kaunis kokemus tämä oli. Hän kehui Inaria myös sydämelliseksi ihmiseksi.Tällaisia ihmisiä tämä maailma tarvitsee, nämä on niitä ihania kokemuksia <3


Me olemme onnellisia <3 Odotamme tätä pientä ihmettä todella suurella innolla. Tammikuun alussa on seuraava ultra. Silloin on jo raskausviikko 14 menossa <3



Kiitos vielä Inari, äitiyspalvelu Kiehto <3




*Yhteistyössä Kiehto



- Eve

Aada täytti 4 !

Tänä vuonna Aadan synttärit tuli jotenkin taas aivan liian nopeasti. En ehtinyt suunnittelemaan synttäreitä juuri yhtään. Yritin kysellä Aadalta, että millaiset synttärit hän haluaisi, mutta Aada ei osannut vastata. Keksimme kuitenkin, että pidämme synttärit, pikkujoulu teemalla.
Tänä vuonna synttäreillä oli tarjolla jouluista naposteltavaa. Taustalla soi joulumusiikki.
Laitoin kutsut niin myöhään eteenpäin, että synttäreillä vieraita ei ollut kuin n. 10. Osa Aadan kummeista, muutama läheinen ja tärkeä ihminen Aadalle sekä Teemun sisko ja hänen miehensä. 

Näistä synttäreistä en muistanut ottaa kuvia, kuin tarjottavista. 
Onneksi ihana ystäväni otti kuvat myös minusta ja Aadasta. 



Tarjolla oli:

-Banaanikakku, jonka taikinaan oli lisätty piparinmurusia sekä suklaata. 
Välissä oli piparkakkurahkaa ja päällä tummasuklaakuorute sekä piparinmuruja.

- Joulutorttuja, luumuhillolla. 

- Valkosuklaa aprikooseja, joissa oli päällä myös muromysliä.

- Pipareita (kaupasta ostettuja)

- Suolaisena: 
Pororullia ( smetana, poronleikettä ja rosmariinia)
Broilerirullia ( boilerinleike, punainen paprika, paprikatuorejuusto)


Tarjottavat sai ihanasti kehuja. Banaanikakku oli kuulemma maukasta, eikä liian makeaa. Tein ensimmäistä kertaa ikinä banaanikakun ja kyllä pelotti, että miten se onnistuu. Rullat oli myös niin maukkaita, että kaikki meni. Onneksi ruoka maistui ja sitä oli riittävästi.


Aadalla oli päällä name itltä ostettu punainen mekko, hm:n sukkahousut ja ihana NopsuPopsun tonttulakki. Tonttulakki oli Aadan lemppari asuste, mutta illan edetessä tonttulakki heitettiin nurkkaan, kun lämpötila kohosi pilviin. Tämä mamma halusi poltella kynttilöitä ja 70 neliön asunnossa, 10 ihmisen voimin lämpötila kohoaa nopeasti :D


Nyt neiti on siis 4v. Tämä oli ensimmäinen vuosi kun neiti ymmärsi, että nyt hän on vanhempi, kuin viime vuonna. Tämä oli myös ensimmäinen vuosi, kun Aada itse vaikutti siihen, mitä hän haluaa lahjaksi. Kaikki lelut olikin toivottuja ja neiti oli niistä ihan fiiliksissä. 


Tuntuu aivan mahtavalle ajatella, että olen 4 vuotiaan tytön äiti. Siitä on kulunut nyt neljä vuotta, kun sain tämän pienen nyytin syliini. Neljä upeaa, rikasta ja ainutlaatuista vuotta takana. Mitään en osaa katua, sillä sydän on ainoastaan kiitollinen. Aada on kehittynyt upeasti. Hän on täydellinen. Hän on kaunis ja ainutlaatuinen. Jälleen kun kirjoitan tätä niin on pakko todeta, että itkuhan tässä tulee. Minä saan olla äiti. Saan olla aivan täydellisen prinsessan äiti. En muutaisi Aadasta mitään. Hän elää täysin tervettä pienen tytön elämää. Mikään ei rajoita häntä. Hän pystyy aivan normaaliin elämään. Tänään hän saa nauttia niistä asioista, mistä myös muut neljä vuotiaat. 

Hetki sitten meillä oli päiväkodissa hyvekeskustelu ja päiväkodin täti kertoi Aadasta. Lähes kaikki kohdat mitä kävimme läpi niin ne löytyi myös Aadasta. Aada on neljä vuotiaan tasolla. Keskosuus tai turnerinoireyhtymä ei enää vaikuta hänen kehitykseen. Hän on ottanut kiinni. Aivan niin miten lääkäri lupasi minulle Aadan ollessa 1,5v. Hän sanoi, että kun tämä tyttö on 4v niin hän on ottanut ikätoverinsa kiinni. Pienikokoisuus on ainoa, missä hän ei saa aivan ikätovereitaan kiinni, mutta muussa hän tulee varmasti saamaan muut kiinni. Ja juuri niin tapahtui. Silloin en osannut siihen uskoa, mutta nyt voin todeta, että tuo lääkäri tiesi, mistä puhui. Olen todella kiitollinen <3



Kiitos myös vielä kaikille mukana olleille! Kiitos ihanasta seurasta ja lahjoista! Olette ihania!

Viikon päästä vietetään vielä sukulaisten kesken Aadan sekä myös Teemun syntymäpäivää. Aada on syntynyt 4.12 ja Teemu 6.12. Teemu täytti eilen 32v, mutta siitä tulossa vielä tekstiä. Eli kyllä, tämä joulukuu on yhtä juhlaa!


- Eve

Työ- täydellä sydämellä

Vihdoin kotona makaaminen ja töiden hakeminen on ohi! Marraskuun alussa kirjoitin työsopimuksen jälleen uuteen kotipalveluun. Tällä hetkellä teen vuokrasopimuksella, keikkatyötä. Saan itse päättää kuinka monta kertaa viikossa teen töitä. Jos haluan tehdä töitä koko viikon, voin tehdä. Jos taas haluan tehdä töitä 4pv viikossa niin sekin järjestyy. Tähän elämän tilanteeseen tämä työ on ollut todella suuri pelastus. Minua kuunnellaan ja mielipiteitäni arvostetaan. Saan tehdä töitä myös vanhusten sekä kehitysvammaisten parissa, mikäli itse haluan. Eli päivät voivat olla todella erilaisia. En ole koskaan aikaisemmin ollut vuokrasopparilla töissä. Tämä on siis uutta ja erilaista. Minulla on tuntipalkka ja lisäksi minulle maksetaan muutaman prosentin lomakorvaus. Lomaa tästä ei siis kerry, mutta tällä hetkellä se ei haittaa. En ajattele, että olen tässä työssä seuraavat vuodet. Jos jotain parempaa ilmaantuu niin mikään ei estä minua vaihtamasta työpaikkaa. Tähän hetkeen tämä kuitenkin tuntuu unelmalle ja suurelle siunaukselle.


Miksi? 
Miksi ei kokopäivätyötä?

Viime kevät oli raskas. Olin puoli vuotta kokopäivätöissä. Tein töitä 38-43h/vko. Lisäksi työmatkoihin meni 1h suuntaansa. Toisinsanoen Aada oli päiväkodissa lähes aina 9-10h/pv. Todella pitkiä päiviä. Lisäksi meillä oli paljon sairasteluita. Minä kärsin, Aada kärsi ja myös Teemu kärsi. Koko meidän perhe kärsi. Minä stressasin ja väsyin. Koko kesä meni palautuessa ja kesän lopulla aloin etsimään töitä. Yritin etsiä aluksi osa-aikatöitä, mutta mieleistä ei löytynyt. Työkkärissä minua ymmärrettiin hyvin ja työtarjouksia tuli juuri niihin paikkoihin, mitkä kiinnosti. Oli vaikea ajatella ja nähdä itseään päiväkodissa töissä, kun perhetyöntekijän työ oli juuri sellainen, mitä rakastin tehdä. Löysin sen työn, juuri sellaisen mitä rakastin tehdä. Silloin on todella vaikea nähdä itseään missään muussa työssä. Ja itse olen sitä mieltä, että jokaisen pitää tehdä elämässään sellaista työtä, mitä rakastaa tehdä. Ei kukaan jaksa sellaista työtä, mikä on pelkästään suorittamista. Itse en ainakaan jaksa. Nopeasti sellaisen työn parissa tulee turhat poissaolot, koska ei vaan kiinnosta. Semmoinen kuluttaa ihmisen loppuun. Olen sitä mieltä, että jokaisen tulee tehdä työtä, jota nauttii tehdä koko sydämestään! Minulle se työ on lasten parissa, perheiden kotona. Minulle se työ on perhetyötekijän työ. Minulle se työ on perheiden kotipalvelu.

Tässä työssä, kotipalvelussa teen siis täysin samanlaista työtä, kuin viime talvena. Tässä työssä minulla on sydän mukana. Tässä työssä saan tehdä sitä, mistä nautin. Tässä työssä saan haastaa itseäni samalla, kun nautin siitä. Tämä on se, mitä haluan tehdä.





Miten perhe suhtautuu?

Teemu on tukenut minua joka hetki. Hän muistuttaa minua usein siitä, että minun täytyy aloittaa työt varovasti, että en väsy. Emme halua, että viime talvi uusiutuu. Hänen tukensa on minulle korvaamattoman suuri. Hän antaa minun nukkua aamulla pidempään, hoitaa kotitöitä enemmän kuin minä ja tekee lähes päivittäin ruoan alusta loppuun. Tuo tuki on uskomattoman tärkeä. Olen saanut keskittyä rauhassa töihin ja ei ole tarvinnut stressata mistään ylimääräisestä.

Aada taas on reagoinut tähän jälleen todella voimakkasti. On ollut painajaisia ja unettomia öitä. Kun kerron Aadalle, että menen seuraavana päivänä töihin niin Aada on murheen murtama. Hän halaa minua ja sanoo, että tulee ikävä. Hän ei halua, että menen. Tämä tilanne varmasti muistuttaa häntä viime talvesta. Ehkä hän ajattelee, että tämä muutoksen myötä hän on jälleen 10h päiväkodissa ja minä en ole koskaan kotona. Ja kun olen kotona niin olen poissaoleva. Sellainen äiti olin vuosi sitten.

Eilen tein iltavuoron ja tulin kotiin vasta klo 22. E nähnyt Aadaa koko päivänä. Meillä arki rullaa tällä hetkellä niin, että Teemu hoitaa aamut. Hän herättää Aadan, pukee ja he lähtevät päiväkotiin ja siitä Teemu jatkaa töihin. Joka aamu Aada kömpii viereeni ja tulee antamaan suukon ja ison halin <3 Iltapäivät hoidamme yhdessä. Kun minulla on aamuvuoro/ vapaapäivä, käyn hakemassa Aadan päiväkodista. Lisäksi perjantai on meillä vapaapäivä ja olemme Aadan kanssa kahdestaan kotona koko päivän. Silloin on myös toimintaterapia päivä. Tuo yksi vapaapäivä, viikonlopun lisäksi on todella tärkeä. Huomaan, että Aada nauttii siitä todella paljon. Saa nukkua aamulla vähän pidempään ja olla minun kanssa kahdestaan siihen saakka, kun iskä tulee kotiin klo 15 jälkeen. Onhan se nyt varmasti luksusta, ottaa rennosti äidin kainalossa <3
Tällä hetkellä yritän tosiaan tehdä töitä 4x/vko ja niin, että olisin pe-su vapaalla, eli 3pv viikossa vapaalla. Lisäksi yritän tehdä päivät niin, että en olisi iltavuorossa kuin kerran viikossa. Katsotaan miten käy. Tuntuu pahalle nähdä, kun Aada kärsii. Tiedän, että lapset kyllä tottuu muutoksiin, mutta sattuu se silti. Etenkin kun näki, mitä viime talvi teki meidän perheelle. Ja kun kerta rahatilanne kestää tämän niin mennään nyt näin. Tällä hetkellä tämä on ehdottomasti paras vaihtoehto. Työttömänä ei ollut mukavaa. Joka päivä tuntui, että seinät kaatuu päälle. Samaan aikaan oli todella laiska ja väsynyt olo. Tuntui sille, että mitään ei jaksanut tehdä. Joka päivä oli samanlainen. Nyt on virtaa aivan toisella tavalla. Nautin tästä. Tämä tuntuu hyvälle.


- Eve