Apuja aistiyliherkkyyteen

Olen puhunut Aadan aistiyliherkkyydestä blogissa ja myös Instagramissa kertonut siitä lisää. Jos et kuitenkaan ole vielä lukenut sitä tekstiä niin tässä tiivistettynä tähän alkuun :)

Mikä aistiyliherkkyys on?

Tiivistettynä: Näköaisti, kuuloaisti ja tuntoaisti voivat olla herkistyneet. Yliherkkyyttä voi esiintyä vain yhden tai useamman aistin kohdalla. Aistiyliherkällä monesti myös useamman aistin antama informaatio on poikkeavaa tai vääristynyttä. Aadalla aistiyliherkkyys näkyy eniten kuulossa ja tuntoaistissa. Myös näköaistissa huomaa herkkyyttä, sillä jo pienikin auringon paiste saa hänet siristämään silmiään ja pyytämään aurinkolaseja. Jos lasit ei ole mukana, seuraa armoton itku. Aistiyliherkkä reagoi myös aistimuksiin voimakkaammin ja esim. pidempikestoisemmin kuin ihminen, jonka aistitiedon käsittely toimii normaalisti. Aistiyliherkällä henkilöllä on usein myös motorisia koordinaatiohäiriöitä. Tämän suorituskyky on usein alhaisempia kuin saman ikäisillä. Toki Aadalla tähän vaikuttaa myös keskosuus sekä turnerinoireyhtymä. Monta asiaa, jotka vaikuttavat.

Monet tarkkasilmäiset ovat varmasti huomanneet, että meillä on kotona käytössä erilaisia tapoja, jotka auttavat Aadaa. Instagramissa on vilahdellut kuvia/ videoita taikahiekasta, helmistä jotka turpoavat vedessä sekä kuulosuojaimista. Nämä kaikki on käytössä medän arjessa. Kaiken lisäksi Aada saa toimintaterapiaa, jossa käytetään myös samanlaisia konsteja, jotka ovat apuna Aadan normaalissa elämässä. Olen ollut todella tyytyväinen toimintaterapiaan. Ilman toimintaterapiaa Aada pelkäisi edelleen yleisiä suihkutiloja, vesipuistoja, isoja massatapahtumia, kiipeämistä, keinumista sekä liukumäkiä. Toimintarepiasta on ollut hyötyä kaikkeen tähän. Nykyään Aada rakastaa kylpemistä, keinumista sekä liukumäkiä. Nämä ei onnistuisi, ilman terapiaa. Neiti on edelleen todella herkkä ja reagoi voimakkaasti muutoksiin. Se tuskin tulee helpottamaan koskaan. Tai no varmasti sitten, kun Aada osaa itse säädellä ja ymmärtää herkkyyttään. 

Apua on kuitenkin saatavilla ja haluan sanoa sinulle aistiyliherkän äidille, että ota esim. neuvolassa puheeksi aistiyliherkkyys. Pyydä toimintaterapiaa! Me ei oltaisi pärjätty näin hyvin, ilman toimintaterapiaa! Olen niin kiitollinen, että tuollaisia terapeutteja on tässä maailmassa. 

Olen kiinnostunut aistiyliherkkyydestä todella paljon ja etsinyt paljon tietoa. Haluan haalia vaan lisää, miten voisin auttaa lastani. Meillä on jo monia keinoja käytössä, mutta uskon, että niitä olisi varmasti vielä enemmänkin. Aistiyliherkkyys, keskosuus sekä turnerinoireyhtymä ovat myös syy Aadan kehityksen viivästymiseen. 4 v neuvolassa neiti onnistui kuitenkin erinomaisesti. Hän suoriutui siitä todella hyvin ja niin mitä 4 vuotiaalta oletetaankin. Olin todella ylpeä tyttärestäni! Oli kuitenkin muutama alue, josta huolestuin todella kovasti. Yksi näistä oli kysymyksiin vastaus sekä piirtäminen. Niihin neiti tarvitsee harjoitusta. Tästä syystä aloin kahlaamaan nettiä lävitse ja löysin Oppi&Ilo:n. Heidin nettisivuilla oli paljon erilaisia kehittäviä pelejä. Otin yhteyttä heihin heti ja sain tietoa lisää. Haluan esitellä tässä postauksessa meidän lempparituotteet ja miten ne on meillä toiminut.

Hissun Kissun puuhakortit (3-4v)

Näistä korteista Aada on tykännyt todella paljon ja kehittynyt myös tehtävien teossa. Korteissa on erilaisia tehtäviä, joissa saa kokeilla pyyhittävän kynän käyttöä. Hienomotoriikan harjoittelua ensimmäisillä kynätehtävillä. Eli näissä korteissa harjoitellaan kynäotetta. Parasta korteissa on se, että ei haittaa vaikka menee väärin, kun viivat on helppo pyyhkiä pois.




Pyyhittävä Ensimmäiset kirjaimet- puuhakirja (4-5v)

Toinen mikä auttaa myös tässä samaisessa asiassa on pyyhittävät ensimmäiset kirjaimet- puuhakirja. Puuhakirjaa Aada on tykännyt myös tehdä, koska puuhakirjan mukana tuli samanlainen kynä, kuin puuhakorteissa. Neiti selvästi tykkää tuosta pois pyyhittävästä kynästä. Tämä kirja tuottaa toki vielä haastetta, koska kirjassa on tarkoitus saada ensikosketus kirjaimiin ja piirtää niitä viivojen perässä. Uskon, että myöhemmässä vaiheessa tästä tulee vielä suositumpi.



Minä itse tiedän- kortit (4-6v)

Aada on innostunut myös Minä itse tiedän- korteista. Korteissa harjoitellaan sanastoa, kysymyksen ja vastauksen muodossa. Kysymykseen vastaus löytyy kortin takapuolelta, mikä on helppo lapsen tarkastaa itse. Jos vastaa väärin, on helppo palata takaisin ja miettiä vastausta uudelleen vaikka vastauksen tietääkin jo. Näiden korttien kanssa on syntynyt monta erilaista keskustelua. Toki pakko myöntää, että nämä kortit ovat vielä haastavat Aadalle ja siksi emme ole kovin usein näiden kanssa touhuilleet. Täytyy ottaa nyt oikein asiaksi harjoitella korttien kanssa lisää.



Hoksaa- perhepeli

Tästä on ollut muutamaan otteeseen videota Instagramin puolelle ja pelistä on tullut kysymyksiä. Tämä on meidän perheen ehdoton ykkönen! Ja tätä voin kyllä täydellä sydämellä suositella jokaiselle perheelle! Jos kaipaatte yhteistä tekemistä, mikä myös kehittää ja saa etenkin lapsen nauttimaan niin suosittelen tätä todella! Peli on mielenkiintoinen ja sitä pelatessa myös vanhemmat viihtyy. Pelissä on käsitteitä kuten: pitkä, terävä, pehmeä sekä värejä ja lukumääriä. Pelissä on siis periaatteessa 3 eri peliä ja lisäksi vielä pelilauta on käännettävä.




Saimme kokeilla myös kuvakirjaa Tutki Pöpöjä sekä minä itse osaan vastata kortit ( 3-5v). Näitä on kuitenkin sen verran vähän testailtu, että niistä en pysty oikein vielä mitään sanomaan. Aada toki selasi kirjan läpi, mutta ei jaksanut keskittyä sen lukemiseen. Myös korteissa oli sama juttu. Jännä, vaikka Minä itse tiedän- kortit on haastavammat kuin nämä, silti Aada tykkäsi niistä enemmän. Kai se on ihan hyvä juttu?
Instagrammissa käynnistyy tänään arvonta, jossa palkintona on: 
Vapaavalintainen peli, tekemiskorttipakkaus sekä pyyhittävä puuhakirja.
Lisäksi arvonnassa voittaa myös tägätty ystävä!
Myös koodilla: TAABDVSE saat -20% alennusta Oppi&Ilon:n verkkokaupasta.
Nyt kannattaa hyödyntää myös alekoodi!
Alekoodi on voimassa 18.4.2018 saakka! 


* Yhteistyössä mukana: Oppi&Ilo


Voit lukea aikaisemman aistiyliherkkyys tekstin TÄÄLTÄ

- Eve

RV 28

Tänään on raskausviikkoja täynnä 27+2. Maha kasvaa kamalaa vauhtia ja kiristys tuntuu! Maha tuntuu kokoajan raskaammalle, eikä reiden revähdys ole auttanut asiaa ollenkaan. Mitä isommaksi maha kasvaa niin sitä kivuliaammaksi reisi käy.

Tällä viikolla oli neuvola.


PAINO


Viime neuvolassa painoin 59 kg ja nyt 60,5 kg. Neuvolan täti ihmetteli ääneen, että maha on kasvanut hirveää vauhtia, mutta painoa ei ole juuri tullut. Tätä ihmettelin itsekin. Luulin, että olisin ainakin jo 65 kg painoinen, mutta ei. Hyvä asiahan se on :)


HEMOGLOBIINI


Hemppari oli todella alhainen rv 22+6 ja edelleen. Hemppari oli kohonnut siitä 88:sta nyt 93. Tällä hetkellä syön tupla-annosta ja siitä tulee kamalan huono olo aamuisin.

MAHA
Vatsa kasvaa yli keskikäyrän. On siis isompi, mitä näillä viikoilla pitäisi. Kohdunpohjan korkeus oli nyt 25,5 cm. Sitä naurettiin neuvolatädin kanssa, että mihin vielä joudunkaan tämän mahan kanssa. 

PROTEIINI
Jälleen oli yhden plussan verran proteiinia virtsassa, mutta nyt ei tarvitse mennä isompiin verikokeisiin. Seurataan.

VERENPAINE
Verenpaine oli hyvä 105/76. Viime kerralla oli myös 105/78. Eli samana pysynyt. Tämä tieto oli huojentava! <3

VAUVA
Vauva voi hyvin masussa. Siellä se potki niin kovaa, että ulospäin näkyi. Neuvolatäti tunsi vauvan pepun ja sydän äänet oli: 145




UUTTA, HUOLENAIHETTA

Glukoosi oli 2 plussalla koholla. Eli ensi viikolla sokerirasituskokeeseen! Tästä minulla ei ole mitään kokemusta, eikä mitään tietoa. Parin kaverin kanssa olen tästä puhunut ja heiltä saanut edes vähän tietoa sekä omia kokemuksiaan. Koe toki jännittää ja pakko myöntää, että on pettynyt olo. Sellainen pettynyt ja ärsyyntynyt olo, että tämäkö vielä piti tulla. Vaikka eihän se vielä varmaa ole ja selviää vasta kokeessa. Mutta ei siihen meneminen hirmu mukavalle tunnu. Siihen osallistuminen tuntuu todella raskaalle ja ärsyttävälle. Jättäisin mieluummin menemättä. Ahdistaa olla paastossa, kun tiedän että oksennan varmasti koko aamun. Ja sitten saan jonkun makean litkut niin hyi olkoon! No mutta, eiköhän siitäkin selvitä! Hyvähän se on tarkistaa ja sitten jos nyt arvot on todella kamalat niin sitten vaan mittaillaan ja pidetään huolta syömisestä. Jossain tapauksissa saa vissiin ihan lääkkeetkin? Eli kuulostaa aika simppelille. Toki sekin on käynyt mielessä, että miten vauva. Sen kysyin heti neuvolatädiltä, että onko tästä nyt vaikutusta vauvaan. Hän sanoi, että tämän takia vauva saattaa olla isompi syntyessään ja sokereita joutuu mittailemaan syntymän jälkeen. Onneksi ei kuitenkaan sen vakavampaa.

Onko sinulla tästä kokemusta? Saa laittaa viestiä/ kommenttia. Kuulen mielelläni myös muiden kokemuksia <3 KIITOS!




- Eve

"Hylkää se saastanen roska"

Olen aina inhonnut rattijuoppoja. Olen katsonut heitä halveksivasti ja tuomitsevasti. Samalla tavalla se Jari Sillanpään juttu. Se inhotti minua. Olin jokseenkin halveksiva ja minulta ei herunut empatiaa tai ymmärrystä häntä kohtaan. Olin jyrkkä ja julma mielipiteissäni. Olisin halunnut sanoa samalla tavalla Sillanpäälle, kuin EVS:ssä Enbuske heitti, että
"Siellä Helsingin kadulla liikkuu myös minun lapsiani".

Sillanpää teki väärin,
mutta tekeekö se hänestä ihmisenä huonomman?
Pitäisikö hänen kuolla? Eikö hän ansaitse toista mahdollisuutta? 

Meidän perheessä on tapahtunut suuri ja vakava asia viime kuussa. Maaliskuun puolivälissä meidän perhe koki pysähdyksen.

Silloin kun aloimme seurustelemaan, Teemu päätti olla käyttämättä alkoholia puoleen vuoteen. Puolivuotispäivänä joimme punaviiniä hyvän ruoan kanssa. Itse otin lasillisen ja muistan ihmetelleeni kun Teemu otti useamman lasillisen. Minä olin tottunut siihen, että pullosta otetaan lasillinen ja sitä viiniä jää vielä seuraavallekkin päivälle. Tilanne oli se, että oli uskovainen kiltti ja nuori nainen, joka oli tottunut juomaan lasillisen puolessa vuodessa. Sekä uskovainen mies, joka oli tottunut ottamaan useamman lasillisen kerralla. Minä kauhistelin tuota määrää. Minun silmissäni alkoholia oli liikaa ja jo pienikin humala ahdisti minua. Inhosin alkoholia tai oikeastaan sitä, mihin se johti, vaikka Teemu ei juonut joka viikko. Eikä mitään ryyppyputkia ollut, mutta silloin tällöin hän veti ihan tarkoituksella kännit. Teemu puolustautui vertaamalla itseään siihen, miten baareissa vedetään alkoholia. Hänen mielestään hän joi "vähän", mutta myönsi kuitenkin asian vaivaavan häntä, vaikka hän teki sitä, mikä on ns. normaalia alkoholin juomista. Se ei vaan ollut minun silmissäni normaalia. Teemulla on taustalla alkoholin runsasta käyttöä, ja myös tämä huolestutti minua, vaikka tiesinkin että hän oli ollut nuoruuden sekoilujen jälkeen useita vuosia absolutisti. Kamppailin asian kanssa. Pitäisikö minun olla tyytyväinen ja kiitollinen, että mieheni ei juo enempää? Yli reagoinko? Tiedostin, että en voinut tehdä asialle mitään. Yritin jutella asiasta, mutta siitä seurasi aina riita. Silti itse koin, että se ei ollut järkevää alkoholin käyttöä ja se sattui minuun. Teemu itsekin tiedosti että hänen ei pitäisi ottaa ollenkaan. Hän myönsi myöhemmin, että huoleni oli ollut aiheellinen. Aina kun rukoilin asiaa, sain rauhan. Uskoin, että tämä ei tulisi jatkumaan. Muutama ystävä, joille pystyin kertomaan asiasta olivat huolissaan ja sitä kautta jouduin usein pysähtymään ja kysymään itseltäni:


"Onko tässä todella ongelma, mitä
minä en näe täysin?".


Aluksi en suostunut uskomaan ystäviäni, koska tilanteen myöntäminen oli vaikeaa. Selittelin asiaa itselleni useaan kertaan. Kesällä aloin kuitenkin nähdä asian kirkkaammin ja aloin ymmärtämään, että Teemulla oli ongelma. Puhuin siitä vielä muutamalle läheiselle ympärilläni. Osa ymmärsi minua ja osa ei. Koin usein olevani todella yksin asian kanssa. Niihin aikoihin itkin usein sekä salaa Teemulta. Huusin Jumalalle, että:

"Herra anna tähän kaikkeen pysähdys. Pysäytä Teemu.
Pysäytä hänet niin, että hän ei enää koskaan juo alkoholia". 

Teemu ei ole koskaan ryypännyt Aadan nähden. Sitä hän ei ole tehnyt. Aadan ei ole tarvinnut katsoa sitä. Olen siitä äärimmäisen kiitollinen, että Teemu joi joko kavereillaan, yksin tai silloin kun Aada oli kotoa poissa. Teemu ei myöskään ollut humalassa väkivaltainen, vaan rasittavan puhelias yökukkuja. Humalaisen puheen kuuntelu ei ole minun korvaani kovin kaunista kuunneltavaa ja en millään jaksa sellaista. Nyt maaliskuussa kaikki kääntyi ja se minun rukoilemani pysähdys tuli. Pysähdys, joka oli isompi, mitä ajattelin, mutta silti se oli myös rukousvastaus minulle.


Rattijuoppo. Siihen sen varmasti voi tiivistää. Kyllä, mieheni lähti ajamaan humalassa autoa. Eräänä perjantaina, kun minä ja ystäväni olimme nukkumassa. Ei hän suunnitellut sitä. Hän oli lähtenyt siivoamaan autoa ja saanut päähänpiston ajelusta. Hän lähti ajelulle Helsingin keskustaan. Keskustan alueella poliisit pysäyttivät hänet, tekivät rutiini tarkastuksen. Siinä vaiheessa hän pysäytti auton, mutta jälleen tuli päähänpisto ja hän painoi kaasua. Useampi maija lähti jahtaamaan häntä ja saivat piikkimatoilla ja lopulta kiilaamalla pysäytettyä hänet. Siinä hässäkässä piikkimattoja asentanut poliisi meinasi jäädä auton alle. Auto oli romuna ja Teemu vedettiin rikotun ikkunan kautta pihalle.

Järkyttävää! Kamalaa! Hirveää! Minun aviomieheni, tulevan lapsemme isä sekä rakkaan tyttäreni esikuva, ajoi autoa humalassa. Kyllä. Tämä on kamala asia ja siinä tilanteessa olisi voinut käydä vaikka kuinka pahasti. Joku olisi voinut jäädä alle ja kuolla. Myös Teemu itse olisi voinut kuolla. Auto olisi saattanut heittää katolleen. Kaikki syytteet Teemua kohtaan on törkeänä. Isoin syyte on
"murhan yritys". Koska kyseessä on poliisi, joka meinasi jäädä alle. Automaattisesti se on silloin murhanyritys. Miestäni epäillään murhanyrityksestä. Kyllähän se kamalalle tuntuu.

Facebookissa laitoin erääseen ryhmään anonyymina kyselyä siitä, mitä tuosta voisi seurata, koska itse en ole perehtynyt oikeuteen tai tuomioihin.

Kommentit olivat luokkaa:
"Sietäisi kuolla tuollainen idiootti"
"Toivottavasti saa vankilaa loppu elämäkseen"
"Tuo ei ole anteeksiannettavaa"
Samaisessa ryhmässä näin julkaisun jossa kysyttiin: 

"Mikä olisi pahin rikos jonka ihminen voi tehdä?
Mitä ette voisi antaa anteeksi?"
Ja vastauksena: rattijuopumus. 


Näinhän se on. Se on kamala rikos, mutta mielestäni ei kuitenkaan anteeksiantamaton rikos. Tässä maailmassa kun ei tunneta sanaa anteeksi antaminen. Jos tämmöinen asia tapahtuu avioliitossa niin kaikki kehottaa:

"Hylkää se saastanen roska". 
Tässä maassa ei tunneta sanaa armo. 
Pitäisikö minun erota miehestäni nyt?
Pitäisikö minun hyljätä hänet?
Pitäisikö minun vihata häntä?
Miksi? 

Hän teki väärin, hän teki todella väärin. Hän kantaa siitä vastuunsa ja on kuuliainen sille, mitä ikinä oikeus päättääkin. Oli se sitten linnaa seuraavat vuodet tai tuhansien eurojen sakot. Itse olen joutunut myös nöyrtymään ja tajuamaan sen, miten tuomitseva olen ollut rattijuoppoja kohtaan. Myös minut on otettu kiinni tämän asian kautta. Nyt se rattijuoppo on minun mieheni. Onneksi mieheni jäi kiinni. Onneksi hän ei palannut siltä reissulta kotiin tyytyväisenä nukkumaan vaan jäi kiinni. Onneksi hän jäi kiinni, menetti kortin, työpaikan ja saattaa joutua vankilaan. Sanon sen onneksi, koska en halua, että tämmöistä tapahtuu enää koskaan. Onneksi tämä kaikki tapahtui ennen vauvan syntymää. Onneksi se pysähdys tuli nyt ja onneksi mieheni ei koske enää koskaan alkoholiin. Nyt se korkki on kiinni ja pysyy lopullisesti.

Kaikesta tästä huolimatta olen ainoastaan kiitollinen Jumalalle. 


- Olen kiitollinen tästä pysäytyksestä.
- Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että meidän perheessä ei juoda enää alkoholia.
- Olen kiitollinen, että tämän tapauksen kautta meidän perhe tulee antamaan paremman esimerkin myös meidän lapsille.
- Olen kiitollinen nöyrästä miehestäni, joka on itkenyt tätä asiaa minulle ja pyytänyt anteeksi.
- Olen kiitollinen siitä, että olen saanut nähdä sen kivun, mitä tämä kaikki on aiheuttanut miehessäni.
- Olen kiitollinen siitä erityisen paljon, että yksikään ihminen ei jäänyt auton alle! Eikä kukaan kuollut!
- Olen kiitollinen, että sain ehjän miehen kotiin.
- Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että meidän avioliitto on entistä vahvempi tämän kautta.


Edelleen mieheni on upea mies ja isä. Edelleen mieheni on äärimmäisen hieno ja rakastava aviomies. En peru sanojani tai aikaisempia tekstejäni koskien miestäni. Edelleen olen jokaisen sanan takana. Edelleen uskon, että tämä mies on Jumalan johdattama mies minulle. Rakastan häntä, tapahtuneesta huolimatta. Me olemme tässä yhdessä. Rankat ajat on edessä, mutta hän kantaa vastuunsa. Se on tärkeintä. Minä en aio rukoilla, että hän saisi pienemmän tuomion. En. Hän kärsii sen, minkä tämä kaikki vaatii. Oli hän vankilassa seuraavat kolme vuotta tai ehdollisessa. Me otetaan vastaan se, mitä oikeus tulee määräämään. Kyllä se ajatus sattuu, jos joudun jälleen olemaan yksi lasten kanssa. Se itkettää ja ahdistaa. Silti tiedän, että me selviämme siitäkin. Tämä on todella vakava asia. Minä en aio olla vaimo, joka hylkää. Tämä ei vähennä minun rakkauttani, miestäni kohtaa. Tämä ei vähennä minun kunnioitustani miestäni kohtaan. Tämä kaikki on raskasta meille kaikille, mutta minä tiedän, että me selviämme tästä. Ja ettei tästä saisi väärää kuvaa, kyllä minä olen vihainen, pettynyt ja surullinen. Muutama päivä on mennyt itkien sekä sängyssä maaten. On tuntunut sille, että en selviä tästä. Olen saanut kertoa kaikki tunteeni Teemulle. Olen saanut korottaa ääneni ja palata niihin hetkiin, kun mieheni joi alkoholia. Olen saanut huutaa sen kivun hänelle ja kertoa miten paljon kärsin silloin. Teemu on ottanut tunteeni vastaan, ymmärtänyt minua ja pyytänyt anteeksi. Tilanne olisi aivan eri, jos en saisi nähdä miehessäni nyt nöyrää ja anteeksi pyytävää miestä. Onneksi meillä on myös lähellä ystäviä ja perhettä. Me tiedämme, että meitä tuetaan. Monet ovat auttaneet taloudellisesti jo nyt ja me olemme siitä äärimmäisen kiitollisia. Me olemme saaneet kokea sitä, mitä on kun ihmiset ympärillä rakastaa, eivätkä tuomitse. Tämä on piste, josta suunta on vain ylöspäin. Me ei selvittäisi tästä ilman ystäviä ja perhettä. Tämä on tie, joka on lähentänyt meitä. Kaikesta huolimatta, meidän avioliitto voi hyvin. Meidän perhe voi hyvin.


Psst. Tämä on teksti, joka on ollut useamman päivän valmiina. Tämä on teksti, joka on kirjoitettu yhdessä Teemun kanssa. Tämä on teksti, jonka julkaiseminen ei ollut helppoa. Olemme kuitenkin päättäneet, että olemme tästä asiasta avoimia. Teemu on lukenut tekstin ja halunnut kertoa asiasta julkisesti. Itse ajattelin, että kertoisin asiasta vasta vähän myöhemmin, mutta päätimme tehdä näin. Osa teistä lukijoista kuitenkin seuraa Teemun Instagramia ja olette nähnyt jo Teemun oman julkaisun aiheesta. Voit käydä lukemassa sen @rimpelainenteemu
Kirjoitan myöhemmin tekstin siitä, kun Teemu tuli kotiin poliisin hallusta. Ajatuksena on kirjoittaa blogiin meidän tarinaa tästä eteenpäin. Mm. siitä miten kaikki asiat järjestyy ja mitä kaikkea on edessä. Miten oikeudenkäynnit yms. etenee.

Tähän loppuun vielä iso KIITOS:

Kiitos perheille! Kiitos teidän tuesta, rakkaudesta ja huolenpidosta. Tarvitsemme teitä!
Kiitos ystävät! Kiitos taloudellisesta avusta, välittämisestä ja kauniista sanoistanne! Kiitos, kun ette käännä selkää!
Kiitos seurakunta! Kiitos, että me saamme kokea aitoa huolenpitoa ja sitä, että me tiedämme, että emme jää yksin. Kiitos, että olette tukenamme! 


Nyt jos koska me tarvitsemme tukea, että me selviämme tästä kaikesta! Tarvitsemme ihmisiä ympärillemme. Vahvan tukiverkoston. Vaikka voisi ajatella, että ansaitsemmeko me sitä? Jari Sillanpää sai kamalaa kuraa niskaan. Teemu on menettänyt kasvonsa ja moni ihminen tulee vihaamaan häntä ja meidän perhettä. Se tuntuu pahalle, koska edelleenkään tämä maailma ei tunne sanaa armo. Silti me haluamme olla tässä asiassa rehellisiä sekä puhua tästä avoimesti. Tästä selvitään, haluan uskoa siihen!


- Eve

Uusi sivu käännetty

Huhtikuu! Ihana uusi kuukausi on käynnistynyt! Täällä on viime viikot touhuttu muuton parissa. Itselläni revähti reisilihas pahasti pari viikkoa sitten, joten olen ollut pian pari viikkoa sairauslomalla. Perjantaina olisi tarkoitus palata töihin, mutta edelleen kävely tuottaa kipua. Saa nähdä miten käy. Sisällä kävely ei juurikaan satu, mutta ulkoilun jälkeen jalka on todella kipeä. Kipu säteilee nivusiin, häpyluuhun sekä alaselkään. Yöt on tuskaa, silloin kipu on kovimmillaan. Aada on myös ollut mahataudissa sekä silmätulehduksessa. 

Kaikesta huolimatta muutto saatiin hyvin suoritettua. Meillä oli apuna perhettä sekä ystäviä. Onneksi muuttomatkaa oli vain 200 m eli muutto itsessään oli myös nopeasti ohi. Edellinen koti saatiin siivottua ja tänään palautimme avaimet. Nyt on uusi sivu kääntynyt meidän elämässä. Se vanha koti jätettiin taakse ja nyt on uusi ihana koti. Tämä on meidän ensimmäinen yhteinen muutto ja yhteinen koti. On ollut ihana huomata, että Teemukin on rentoutunut järjestelmään tässä kodissa tavaroita. Vaikka teki hän sitä jo edellisessä kodissa, mutta jotenkin aivan erillä tavalla. Tässä kodissa hän touhuaa sisustuksenkin kanssa aivan toisella tavalla. Kai tämä tuntuu myös hänestä enemmän kodille kuin aikaisempi? Jotain uutta tänne silti kaipaa. Aina kun muuttaa niin sisustuskärpänen iskee. Ollaan haaveiltu, että hankkisimme tänne keltaista väriä sisustukseen. Saa nähdä onnistuuko ja löytyykö mitään mieluista edullisesti.




Sisustustyynyt on tarkoitus vaihtaa. Inhoan nykyisiä, haluan uusia. Haluan raikkaampaa väriä. Haluan kevään värejä! Kyllä, sisustuskärpänen on purrut minua. Tyynyistä huolimatta tämä koti todella näyttää sekä tuntuu kodilta. Kaikki laatikot on saatu purettua. Ollaan kiitetty Jumalaa tästä uudesta kodista. Tämä on valoisa, isompi, lämpimämmän värinen sekä kaunis. Rakastan tätä asuntoa. Tässä asunnossa ei kantaudu naapurin koiran haukunta tai hissin äänet olohuoneeseen. Tässä asunnossa keittiö on valoisa, eikä hämärä. Vaaleat puun väriset lattiat tuovat ihanasti lämpöä. Edellisessä kodissa oli todella kostea ilma, mutta ainakin näin ensi vaikutelmalta tässä asunnossa ei ole kosteuden kanssa ongelmaa. Toki tämä asunto on kylmempi! Tuntuu, että olen aivan jäässä kokoajan. Tässä kodissa on myös pidempi matka vessaan. Se on minulle ongelma, koska ramppaan yöllä vessassa pari kolme kertaa ;D Eli vaikka tässä on paljon plussaa, kyllähän niitä miinuksiakin löytyy. Isoin miinus on varmaan parveke. Se on pienempi ja siellä ei ole laseja. Siitä kärsin ja meidän kalusteet kärsii myös. Ne ei kestä kosteutta ollenkaan. Olohuone on myös paljon isompi, mitä aikaisemmassa asunnossa. Se on hyvä asia, mutta meillä ei riitä huonekalut. Toisaalta, kun vauvakin syntyy, lapsilla on aivan erillä tavalla leikkitilaa <3 Ja yksi isoin kiitos aihe on ovelliset makkarit. Meidän makkarissa on ovi. Miten ihanaa! Miten voikin olla näin iloinen yhdestä ovesta?



Ja keittiö! Meillä on iso keittiö! Meillä on myös kaksi jääkaappia, joissa on pakastin. Eli ruoan säilytystilaa löytyy! Käsittämätöntä! Olen niin nauttinut tehdä ruokaa uudessa keittiössä. Tiskikone meiltä uupuu vielä, mutta onneksi Teemu on luvannut hoitaa tiskit. Itse yritän pitää näppini tiskeistä erossa. Toki tänään retkahdin tiskaamaan, sillä en kestänyt sotkuista keittiötä :D

Myöhemmin lisää meidän kuulumisista sekä sisustuskuvia! Pysy kuulolla, sillä yhteistyöpostauksia on myös luvassa ja Instagramiin tulee jälleen arvontoja! Huhtikuu on arvontojen kuukausi. Tavoitteena olisi järkätä ainakin 3 arvontaa instagramin puolella. Ja kaikki ei ole aivan täysin vauvahömppää! Sanooko Oppi&ilo mitään?

- Eve