Viisi lempparia

Nyt on oltu hieman yli pari kuukautta naimisissa. On ihana muistella vihkijuhlaa. Niin kauniit muistot siltä päivältä. Katsoimme viime viikolla ensimmästä kertaa videon, vihkijuhlasta. Siskoni kuvasi meidän vihkimisen. Itse kiinitin huomion vaan epäkohtiin, mitä videolla näin. Toisaalta kuitenkin mieleni herkistyi. Siinä me olimme. Me kaksi. Siinä me sanoimme tahdon ja aloitimme yhteisen elämän, Jumalan kasvojen edessä. Miten kaunis hetki.
Vaikka siitä on vasta kaksi kuukautta niin tuntuu sille, kuin olisimme olleet pidemmänkin ajan naimisissa. Meidän yhteiselo on lähtenyt käyntiin hyvin. Ollaan opittu toisistamme paljon ja annettu myös toisillemme omaa aikaa. Välillä Teemu on ollut kahestaan Aadan kanssa, kun minulla on ollut vapaailta ja välillä toisinpäin. Toki se on yllättänyt minut täysin, että Teemu on ehdottanut useinkin, että haluaisinko lähteä yksin kaverin luokse, kauppaan jne.. Hän on halunnut olla kahdestaan Aadan kanssa. Se lämmittää mieltäni aina. Tuntuu oudolle, että rinnallani kulkee ihminen joka haluaa antaa minulle omaa aikaa. Ihanko oikeasti minä saan ihan luvan kanssa nauttia omasta ajasta? Ihanko oikeasti saan lähteä kotoa ilman huonoa omaatuntoa? Onko se oikein? Saanko tehdä niin? Ehkä se tuntuu siksi näin oudolle, koska en ole koskaan saanut lähteä hyvällä omalla tunnolla pois Aadan luota. Minähän olin Aadan kanssa täysin yksin. Ei minulla ollut vaihtoehtoja. Joudun välillä edelleen takomaan mieleeni, että

"Kyllä Eve, nyt saat nauttia.
Sulla on lupa nauttia.
Muista, että sä et ole enää yksin.
Sulla on nyt se mies. Nauti".


Arjessa ollaan myös jaettu täysin kotityöt. Teemme kumpikin kaikkea. Toki Teemu on se joka vie meillä lähes aina roskat sekä imuroi. Minä taas olen se, joka vaihdan lähes aina lakanat ja huolehdin pyykeistä. Kuivumaan laiton hoidamme yhdessä. Tiskikoneen täytöstä ja tyhjentämisestä huolehdimme myös yhdessä. Huolehdimme myös kodin siisteydestä yhdessä. Teemu on tarkempi esim. ikkunoiden ja lattian pesussa. Häntä inhottaa jos pöydällä on ruoan tähteitä, ketsupin tahroja tai murusia. Myös lattialta Aadan jäljiltä hän lakaisee murut paljon mieluummin, kuin minä. Minä taas huolehdin yleisilmeestä paremmin. Minulle on tärkeää, että tavarat ovat oikeissa paikoissa. Minulle on tärkeää, että vaatteet eivät loju lattialla ja sohvan sisustustyynyt ovat oikein päin. Minulle on tärkeää, että sänky pedataan ja koti on joka päivä tiptop. Mielestäni ollaan toistemme vastakohtia myös siivoamisesta ja sen vuoksi täydennetäänkin toisimme hyvin. Olisi inhottavaa jos kumpikaan ei huolehtisi pyykeistä, mutta sen sijaan täällä imuroitaisiin 2 kertaa päivässä. Eihän se toimisi. Tämä toimii. Otamme kumpikin vastuuta kodin siisteydestä. Olen niin onnellinen tästä. Rakastan Teemussa myös sitä, että saan kertoa hänelle jos minua mietityttää joku asia tai vaivaa. Kun kerron, että haluaisin, että laittaisit useammin minun kanssa pyykkejä niin hän todella kuuntelee ja toimii sen mukaan, mitä pyydän. Minun ei koskaan tarvitse sanoa asiasta enempää kuin kerran. Tästä olen antanut Teemulle usein kiitosta. Ja sama toisinpäin. Teemu myös toivoo jotain asiaa ja haluan heti muuttaa toimintaa ja vastata toisen pyyntöön. Me emme lue toistemme ajatuksia. Teemu ei voi tietää, että mitä kaipaan jos en sitä hänelle kerro. Minä en myöskään voi tietää mitä Teemu haluaa jos hän ei sitä kerro. Toki osaamme kyllä lukea toistemme ilmeitä ja joskus tajuamme ilman, että sitä tarvitsee sanoa.

Meidän avioliitto tuntuu hyvälle. Meillä on terve suhde ja se voi hyvin. Kotona on helppo olla ja helppo hengittää. Toisen vierellä on hyvä. Tuntuu, että kaikki luistaa. Arjessa tulee jopa hetkiä, kun kaipaa toista. On ihanaa kun toinen tulee kotiin ja saa pitkän halauksen. Minä odotan innolla sitä, kun saan kertoa Teemulle päivän kulusta. Rakastan meidän välistä yhteyttä, kun keskustelemme asioista. Me jutellaan paljon. Me keskustellaan asioista ja siinä kohtaa tuntuu sille, että ollaan aikuisia. Tällä hetkellä suurin kaipaus on treffejä kohtaan. Viime treffeistä on taas kulunut aikaa. Täytyy katsoa jos ensi kuussa panostaisi ja lähtisi treffeille. Olisi mahtavaa päästä vaikka hotelliin, yhdessä.


Vihkijuhlasta haluan laittaa tähän minun viisi lemppariani. Nämä kuvat olivat suosikkini. Ystäväni Sini otti todella onnistuneita kuvia. Edelleen saan lämmöllä muistella tuota päivää <3








- Eve


Itkun herkkä matka

Arjessa on välillä vaikea nähdä niitä asioita, joista on kiitollinen. Itse olen viime aikoina käynyt prosessia kiitollisuuden kanssa. Välillä on ollut vaikea olla kiitollinen Aadan oireyhtymään liittyvistä asioista. Meillä on ollut aivan ihanat lääkärit Aadan elämässä Tampereella, Jyväskylässä sekä täällä pk seudulla. Aadan endokrinologi on aivan ihana ihminen. Hän ymmärtää minua aina. Hän tietää, mikä on Aadan kannalta parasta. Aada on saanut parasta mahdollista hoitoa. Tällä hetkellä mielessä on todella monta asiaa joista voin olla kiitollinen, koskien Aadaa ja hänen oireyhtymäänsä.

Aadalla on mennyt kasvuhormoni nyt n. Vuoden verran. Tulosta on tullut. Neidillä kävi kaikki viime talven kengät pieneksi, mikä oli meille suuri juttu siis positiivisesti. Nyt on saanut ostaa uusia vaatteita myös vaatekaappiin kun 68/74cm menivät vuoden ajan päällä. Kengissä taas edellisen vuoden talvikengät menivät 2 talvea. Nyt neidin jalka on 20/21. Aadalla on pituutta n.80cm ja painoa n.10kg. Tässä kun tätä kirjottaa niin tajuaa sen, että Aada on oikeasti todella pieni. Onhan tässä myös sekin puoli, että pienen lapsen vaatteet kestävät kauemmin eikä tarvitse ostella kokoajan uusia vaatteita. Tästäkin olen tietyllä tavalla todella kiitollinen. Pienuudesta huolimatta tiedän, että Aada pärjää elämässä. Häneltä löytyy temperamenttia. <3

Syksyllä tapasimme endokrinologin ja juttelin hänen kanssaan kasvuhormonin vaihtamisesta. Olin kuullut, että on mahdollista saada huoneen lämmössä säilytettävä kasvuhormoni, norditropin. Onneksi endo suostui ja saimme uuden kynän. Uuden kynän kanssa on mennyt paremmin. Ollaan otettu käyttöön tarrat. Jokaisella kerralla kun kynän pistäminen sujuu hyvin niin neiti saa tarran jääkaapin oveen. Sitten kun on 20 tarraa ovessa niin Aada saa valita itse haluamansa lelun, lelukaupasta. Tällä hetkellä Pipsa Possut on paras juttu ja niitä neiti haluaakin hamstrata kaapit täyteen. Tarrojen kerääminen on ollut hyvä juttu. Nyt Aada ymmärtää tarrojen idean, kun esim. Vuosi sitten pistäminen aloitettiin niin neiti ei vielä ymmärtänyt tarroista mitään. Nyt hän ymmärtää ja kynän pistäminen sujuu nopeasti ja ei niin kivuliaasti kun yleensä. Nykyään Aadan huomio on myös helpompi saada muualle. Vuosi sitten tässäkin oli hankaluutta. Tästä kaikesta huomaa sen, että Aada on jo iso tyttö. Ollaan tultu pitkä matka, mutta päästy tähän pisteeseen. Tässä pisteessä on hyvä <3


Humatropen oli todella hankala kynä. Se oli isompi ja kun sen pisti Aadaan niin sitä sai pitää aika kauan paikalla, pistämisen jälkeen. Sillä lääkettä tiputteli piikistä pitkän ajan. Lisäksi siinä haastavaa oli ajoitus. Piikki piti säilyttää jääkaapissa ja ottaa 20min ennen pistämistä huoneen lämpöön ja muistaa laittaa heti takaisin jääkaappiin. Haastavaa oli myös se, että Aada itki sitä todella paljon ja pyristeli sen pistämisessä karkuun. Uskon, että neste oli viileää niin se tuntui epämukavalle. Luulen, että se myös sattui enemmän. Nykyinen on paljon parempi ja ollaan tykätty siitä todella paljon. Piikit ovat pienempiä ja kynä on jollain tapaa varmempi. Se on hieman painavempi jolloin se on helppo pitää samassa asennossa.

Tällä hetkellä Aadan kasvu on lähtenyt nousuun ja jos kasvu pysyy samassa niin neidillä olisi pituutta aikuisena 140cm. Ja se on se mihin ollaan pyritty. Eli hyvälle vaikuttaa. Tähän on pyritty, että saatais kasvukäyrä taisaiseksi. Alussa kasvukäyrä poukkoili, mutta nyt pysyy kauniin tasaisena. Myös paino on ottanut nousu suunnan, mikä on myös todella hyvä! Tää on niin iso juttu! Tätä on odotettu ja jännitetty, että milloin Aadan kasvu muuttuu tasaiseksi. 




Olen myös kiitollinen Aadan terapioista. Aada on saanut puheterapiaa kerran viikossa. Puheterapialle tuskin on enää joulukuun jälkeen tarvetta. Aada puhuu todella selvästi ja neidiltä tulee jopa r- kirjain todella kauniisti. Aada puhuu kokonaisia lauseita. Tilanteita kuitenkin on, kun puhuminen on haastavampaa. Aada ei välttämättä osaa vastata kysymykseen:
Ketä tänään oli päiväkodissa? 
Joudun johdattelemaan kysymystä usein: Oliko päiväkodissa tänään Anna? Entäs Matti ?

Ja sama jos kysyn Aadalta, että: Mitä haluaisit syödä aamupalaksi? 
Joudun yleensä luettelemaan vaihtoehdot. Näissä on siis edelleen hankaluutta. 

Toimintaterapiaan saatiin jatkoa 20x, kun meille määrättiin 10x tälle syksylle. Olen todella iloinen tästä, että toimintaterapeutti on nähnyt sen mitä Aada tarvitsee. Terapiasta on ollut todella paljon hyötyä. Ollaan saatu paljon vinkkejä arkeen ja tuntuu sille, että ymmärrän tytärtäni paljon enemmän ja selkeämmin. Huomaan, että terapia on vaikuttanut myös minun ja Aadan väleihin. Kotona meillä on käytössä muovailuvahat ja taikahiekat. Tarkoitus olisi ottaa käyttöön myös hamahelmet. Ennen toimintaterapiaa Aada ei halunnut koskea hiekkaan ollenkaan, nyt sitä on alettu siedättämään ja neiti koskee siihen ihan mielellään. Lisäksi neiti ei ole uskaltanut/ halunnut kiivetä mihinkään. Nyt kuitenkin myös kiipeäminen puolapuilla onnistuu. Toimintaterapeutti käy myös kolmisen kertaa tulevan kevään aikana Aadan päiväkodissa antamassa neuvoja, että miten päiväkodin työntekijät tukisivat Aadaa aistiyliherkkyydessä. Aada on siis ainut aistiyliherkkä lapsi ja lapsi joka saa toimintaterapiaa. Olen niin iloinen tästä! Kiitollinen siitä, että minua on kuultu ja minut on otettu tosissaan. Tuntuu hyvälle, että Aada saa nyt sellaista terapiaa mitä hän tarvitsee. Terapiaa, josta on Aadalle hyötyä ja myös meille vanhemmille.

Joulukuussa Aadalla on neuvola ja yritän saada Aadalle ajat neuvolapsykologille. Olen ollut todella huolissani Aadasta muutaman viimeisen kuukauden aikana. Neidin kaikki reaktiot ovat ääripäitä.
 Jos Aada on iloinen niin hän on todella iloinen. Jos hän on surullinen niin hän on todella surullinen ja kun vihainen niin todella vihainen. Aadalle ei ole mitään tunteita, jotka olisivat siitä keskiväliltä. Neidin kaikki tunteet ovat ääripäitä. Lisäksi Aada ei osaa pelätä ihmisiä. Hän saattaa kaupassa jutella kaikille tuntemattomille ihmisille ja lähteä heidän matkaan. Hän ei pelkää ketään. Hän ei ole varautunut. Olen jutellut turnereitten äitien kanssa ja myös heidän turner tytöillään on samanlaista. Tämä on siis ilmeisesti melko tyypillistä turnereille. Olen huolissani ja haluan, että Aada kävisi psykologin luona aina silloin tällöin. Katsotaan miten käy. Haluan myös puhua näistä Aadan endon kanssa, mutta meillä on seuraava aika vasta alkuvuodesta.

Vaikka raskaus oli vaikea ja Aadan ensimmäinen vuosi oli kivulias niin silti näen tän kaiken vaan niin ainutlaatuisena. Me ollaan selvitty ja Aada on todella saanut parasta mahdollista hoitoa. Aadalla on kilpirauhasenvajaatoiminta, jonka hoitotasapaino on täydellinen. Neidille menee kaikista pienin lääke, aamuisin. Sitä ei oo jouduttu nostamaan, koska arvot on olleet aina todella hyvät. Lisäksi Aadan sydämessä aorttaläpän vuoto ei ole pahentunut. Se on pysynyt samana. Kaikista tärkeintä on se, että vuoto ei ole suurentunut vaan pysynyt samana. Aadalla on edelleen vatsaoireita, mutta toistaiseksi vatsaoireet ovat pysyneet samana, eivätkä pahentuneet. Myös siitä olen kiitollinen. Neidin asiat on todella hyvin. Hänellä on hyvä olla. Hän nauttii hänen elämästään aivan samalla tavalla, kuin kuka tahansa 3 vuotias. Alle kuukausi ja neiti täyttää neljä. Siitäkin saa olla kiitollinen <3


Kaikesta huolimatta tuntuu, että nyt Aadalla on asiat todella hyvin.
Niin monta asiaa mistä saa olla kiitollinen.

- Parempi kasvuhormoni
- Toimtaterapia on ollut pelastus.
- Puheterapiaa ei tarvita enää.
- Kasvun kanssa ei ole mitään ongelmaa.





-Eve

Esimakua hääjuhlista

Viime postauksessa puhuin, että häiden suunnittelu ei tällä hetkellä kiinnosta. Ei sitten yhtään. Saa nähdä, että milloin saan intoni takaisin. Ehkä joulun jälkeen? Haluan kuitenkin kertoa teille hieman meidän ensi vuoden suunnitelmista. Toteutuu ne sitten tai ei.

Tarkoituksena olisi pitää rennot juhlat, joissa teemana: puu olisi esillä. Itse haluan hieman boheemit häät. Pitsiä, vihreää, puuta ja valoja.



Olemme varanneet ensi kesän häihin ihanan ja tunnelmallisen ladon, puolen tunnin ajomatkan päästä. Ladon vieressä on toinen tila johon pitopalvelu pääsee puuhailemaan. Lisäksi Lapset pystyvät leikkimään myös tässä toisessa tilassa ja sinne yritetäänkin saada joku lasten kanssa touhuamaan.


Jos tiedät jonkun tai olisitko itse kiinnostunut tulemaan
yksin tai ystäväsi kanssa paikan päälle?
Maksamme pienen palkkion. Lapsia tulee n. 25kpl enimmikseen 2-5v :) 


Meidän häihin lapset ovat tervetulleet. Meidän häissä ei myöskään juoda pisaraakaan alkoholia. Ei edes alkumaljalla vaan otamme alkoholittomat alkumaljat. Tämä ihmetyttää ihmisiä, koska tänä päivänä on ilmeisesti tapana, että alkoholia juodaan ja myös lapset on ehdoton EI häihin.
Itse kuitenkin haluan ehdottomasti lapset paikalle ja emme ole kyllä missään vaiheessa olleet sitä mieltä, että lapset ei häihin tulisi. Tottakai tulevat! Jokainen kutsuvieras saa sitten itse päättää, että ottavatko lapset mukaan vai eivät. Onhan se varmasti rentouttavampaa olla häissä ilman lapsia, muttaah.

Mutta niin, millaiset meidän häistä tulee. Tässä muutamia kuvia, joita olen poiminut pinterestistä. Jotain tämän kaltaista ja tällaista tunnelmaa haluan meidän häihin:














Eli tässä teille vähän esimakua siitä, millaista haen tulevilta häiltämme :)

Miltä vaikuttaa?

- Eve

Onko tässä mitään järkeä?

Kuulumisia.

Viikko sitten oli tosiaan paksusuolentähystys. Tähystys jännitti, mutta se meni hyvin. Minun piti pukea sairaalavatteet ja sellaiset reikäpöksyt päälle. Sen jälkeen hipsin tähystykseen. Lääkäri oli todella mukava ja amattitaitoinen. Tähystyksen aikana juteltiin ja hän kyseli paljon kysymyksiä. Siltikään hän ei tuntunut yhtään tietävän, että mikä minua vaivaa. Hän ei osannut sanoa mitään. Hänelle kerroin, että tyttärelläni on täysin samat oireet, mutta eihän siihenkään oikein mitenkään reagoinut. Tähystys tuntui aluksi kipeältä, mutta nopeasti normalisoitui. Oli mielenkiintoista seurata omaa suolta näytöltä. Tähystys ei kestänyt onneksi kovin kauaa ja kyllä menin täysin ilman rauhoittavaa. Ihmettelen itsekkin, että pystyin siihen. Syy tähän oli se, että olisin joutunut odottamaan tähystyksen jälkeen 2h paikan päällä, ennenkuin olisin päässyt kotiin. En jaksanut jäädä odottamaan.

Ja tosiaan! Tähystyksestä ei löytynyt yhtään mitään. Toisaalta olin todella helpottunut, että mitään ei löydetty. Toisaalta taas ärsyttää edelleen elää tässä epätietoisuudessa. Lääkäri laittoi lähetteen labraan ja sinne pitäisi kiikuttaa jälleen näytteitä ja käydä verikokeissa. Hän myös laittoi terveyskeskus lääkärille suosituksen, että minut ultrattaisiin. Tutkimukset ovat kestäneet turhauttavan kauan ja mistään ei löydy mitään. Olen alkanut menettää uskoni, että koskaan saisin tietää, että mikä meitä vaivaa. Turhauttaa kunnallisen puolen toiminta. Luulin, että täällä Helsingissä saisin nopeasti apua ja tietää, että mikä on vikana. Ja, että pääsisin kunnon lääkärille. Mutta ei. Tuuntuu, että missään ei ole mitään järkeä. Kaikki tehdään useaan kertaan. Välillä tuntuu sille, että ihan kun kukaan ei uskoisi minua, että minulla todella on vahvat oireet joille ei ole selitystä. Plääh. Mutta nooh... Katsotaan, että miten nämä nyt tästä etenee. Aadalla on labrakokeita seuraavan kerran tammikuussa. Lääkärille aika on myös alkuvuonna. Epätietoisuus jatkuu edelleen ja oireet senkun yltyvät. Jälleen eilen kärsin oireista. Kokoajan saa pelätä, että milloin ne iskee taas. Stressaavaa ja kyllä tämä vaikuttaa työkykyynkin. Tällä hetkellä työttömänä, mutta hyvin mahdollista, että aloitan muutaman viikon sisällä työt. Pelottaa, että miten paljon joutuu ottamaan sairaslomaa näiden vuoksi. Niin, kun ei niihin töihin yksinkertaisesti pysty jos pitää ravata 5h vessassa. Olen myös miettinyt, että miten olisi iltapainotteinen työ? Sitten kuitenkin herää kysymys, että miten perhe sen jälkeen voi? Aada ja Teemu ovat kotoa pois klo 7-17 välillä ja minä olisin illat poissa. Enhän minä näkisi lastani koskaan, kun hän alkaa nukkumaan arkena jo klo 19-20 välillä. Joten, se ei olisi kauhean järkevä vaihtoehto.

Ainiin! Instagrammissa tosiaan juttelin oireistani ja viestiä tuli todella paljon. Moni seuraaja pystyi samaistumaan elämään vessanpöntön ympärillä. Oli mahtavaa, kun sai vertaistukea. Kiitos! Sain hyvin vinkkejä ja nyt seuraavaksi tilaankin foreveriltä aloverageelin sekä Active Probioticsin. Itseasiassa tilaus lähti tänään liikkeelle. Lisäksi täytyy ottaa kunnon maitohappobakteerit käyttöön. Tätä meinaan testata muutaman kuukauden. Katsotaan onko tästä mitään hyötyä. Pitäisi myös selvittää, että saako Aadalle antaa aloe vera geeliä tai olisiko lapsille omia priotiittejä.




Mitä muuta tänne kuuluu?

Tällä hetkellä itseäni ei voisi yhtään kiinnostaa ensi vuoden häät. Hääpaikka on kuitenkin löydetty sekä varattu. Löydettiin hääpaikka tästä läheltä. Lisäksi saimme lyötyä hääpäivän lukkoon, heinäkuulle. Ainiin ja ollaan varattu myös kuvaaja häihin! Eli periaatteessa pakolliset ollaan nyt hoidettu. Olen myös yrittänyt olla yhteyksissä pitopalveluihin, mutta ainakaan vielä ei olla saatu pitopalvelua. Eiköhän sekin järjesty! Olen iloinen, että hääsuunnitelmat ovat menneet etenepäin sen verran, mitä on pitänytkin. Silti tällä hetkellä häät ei kiinnosta yhtään. En jaksa suunnitella. Olen liittynyt Facebookissa kaikenlaisiin ryhmiin, mutta kaikki postaukset enemmän ahdistaa, kuin kiinnostaisi. Jotenkin fiilikseni häitä kohtaan on kadonnut täysin. Ehkä se johtuu tästä kylmyydestä ja pimeydestä? Ehkä keväällä, kun aurinko pilkistää niin minua alkaa kiinnostamaan jälleen vähän enemmän? Ainakin toivon niin. Toisaalta voi myös johtua siitä, että mulla on melko selkeät suunnitelmat, että millaiset häät haluan. Ja onneksi meillä on todella samanlainen maku Teemun kanssa. Se helpottaa paljon, kun ei tarvitse vääntää <3





Mitä Aadalle kuuluu?


Aadalla oli viime kuussa lääkäri. Neiti on nyt n. 80cm pitkä ja painaa vähän yli 10kg. Saatiin uusi kasvuhormoni piikki. Piikki on nyt helpompi, koska sen saa säilyttää huoneenlämmössä. Lisäksi pistämisen kanssa ei ole ollut nyt mitään ongelmaa. Ollaan otettu tarrat käyttöön. Joka kerta, kun pistäminen sujuu hyvin niin neiti saa tarran. Sen jälkeen kun on tietty määrä tarroja niin saa palkinnon. Tämä on toiminut todella hyvin.

Päiväkodissa on alettu tekemään hieman muutoksia, jotka tukisi Aadan aistiyliherkkyyttä. Ollaan otettu Aadan peltorit päiväkotiin mukaan. Neiti saa laittaa ne korviin, kun meteli alkaa ahdistamaan. Lisäksi neiti nukkuu kerrossängyn alapedillä, mutta hänellä on verhot näköesteenä. Näin neiti saa rauhassa nukkua niin, että ei häiriinny muiden liikkeistä. Lisäksi Aada saa hetken omaa rauhaa, mitä tarvitsee päivän aikana. Myös pukemistilanteita ollaan helpotettu sillä, että Aada puetaan aina viimeisenä. Nämä keinot on ollut todella hyviä ja nämä on auttanu päiväkodissa paljon.

Tämän hetken haasteena on yökastelu. Se on lisääntynyt nyt todella paljon. Tuntuu, että joka päivä saa olla vaihtamassa lakanoita. Joskus Aada herää yöllä siihen, kun on pissinyt sänkyyn. Yöllä pitää pestä koko tyttö ja vaihtaa lakanat. Joskus taas käy niin, että vasta aamulla huomataan, että pissat on tullut yöllä sänkyyn. Ollaan mietitty, että pitäisikö Aada herättää keskellä yötä ja käyttää potalla. Potta on siis huoneessa, aivan sängyn vieressä, mutta siitä ei ole vielä ollut hyötyä. Tämä on tällä hetkellä yksi isoimmista haasteista arjessa.

Olen jutellut turner äitien kanssa ja huomannut, että monella muullakin turnertytöllä on ongelmaa tässä. Aada ei välttämättä tunnista pissahätää, kuin vasta sillon kun pissa on jo melkein housussa. Onneksi vahinkoja ei siltikään tule yleensä päivällä. Neiti saattaa olla pissaamatta hyvinkin 5h ja sen jälkeen tuleekin todella iso pissa. Yritän kehottaa Aadaa potalle muutaman tunnin välein, mutta en itsekkään aina muista. Lisäksi Aada saattaa laittaa todella paljon vastaan. 




Avioliitto?


Meille kaikille kuuluu oikein hyvää. Avioliittoon kuuluu myös oikein hyvää. Viime viikonloppuna saimme hieman kahdenkeskistä aikaa ja olikin outoa olla muutama yö aivan kahdestaan. Hassua, kun sai olla aivan vapaasti ja makoilla sängyssä pitkään. Ne hetket tekee aina hyvää parisuhteelle ja joka kerta tuntuu, että voimaannuimme kumpikin ja parisuhde voi jälleen paremmin. Kahdenkeskinen aika on niin tärkeää! Koskaan sitä ei saisi unohtaa lapsiperheessä. Yleensä, kun jäämme kahdestaan niin lähdemme ulos vähintään syömään. Tällä kertaa olimme oikeastaan vain kotona. Kumpikin näki perjantaina omia kavereita ja lauantaina olimme vain kotona. Oli ihana maata vain sängyssä ja katsoa elokuvia. Todella rentouttavaa. Tämmöistäkin tarvitsee, koska eihän sellaista pysty lapsiperhe arjessa tekemään. Juuri koskaan. Illalla kun pystyisi, sitä on aivan liian väsynyt ja nukahtaa viimeistään leffan puolivälissä. 


- Eve