Viisi vuotta

Eilen Sinetiksi -blogin puolelle tuli postaus, jossa kerroimme meidän kuulumisia loppuvuodelta. Postauksessa kerroimme myös suuresta elämän muutoksesta, nimittäin paikkakunnan vaihdosta. Voit käydä lukemassa postauksen TÄÄLTÄ.

Loppu vuosi oli niin kiireinen, että en ole ehtinyt kirjoittamaan tänne, saatikka yhteiseen blogiin. Nyt haluan kuitenkin palata joulukuun alkuun ja kertoa Aadan 5v. syntymäpäivistä, jotka järjestettiin Keravan Hoplopissa.


Jo ennenkuin odotin Aadaa haaveilin siitä, miten haluan järjestää lapsilleni upeat synttärit. Omassa lapsuudessani omiin syntymäpäiviin on panostettu. Vanhempani ovat keksineet milloin nukketeatteria ja milloin aarteen metsästystä. Kavereilta tuli palautetta, että synttäreilläni oli aina kiva käydä. Ehkä oma intoni lastemme syntymäpäiviä kohtaan juontaa juurensa omasta lapsuudestani. Toki tässä on myös se huono puoli, että olen kova stressaamaan.

Ja niinhän se stressi jälleen iski. Jo alku talvesta aloin stressaamaan Aadan synttäreitä. Mietin, että mitä ihmettä teen synttäreiden kanssa. Rukoilin asiaa ja koin kehoituksen, että kysyn mitä Aada haluaisi tehdä. En vain niin, että minkälaisen teeman hän haluaa synttäreille, vaan nimenomaan että mitä hän haluaa. Vastaus oli selkeä: Dansku ja Hoplop. 
Eli hänen paras ystävänsä ja lemppari paikka Hoplop. 
Tästä synttäreiden suunittelu alkoi.




Pääsin ilokseni toteuttamaan yhteistyön Keravan Hoplopin kanssa. Yhteistyö sujui mitä parhaiten. Rajaton aika juosten ja leikkien. Maittavat hampurilaisateriat, sipsiä, vaahtokarkkeja sekä maidottomat jäätelöannokset. Täydelliset synttärit, allergiat huomioiden ja mikä parasta, lapset nauttivat. Eliakin viihtyi melun keskellä, muita lapsia seuraillessa.




Koska synttäreillä oli vain kaksi lasta, päätimme pitää synttärit ilman teemahuonetta. Se oli hyvä päätös, sillä lapset eivät juurikaan pysyneet pöydän ääressä, sellainenhan Hoplop on. Siellä mennään eikä meinata.



Synttärit olivat oikein onnistuneet. Kervan Hoplop on intensiivinen, lämmin henkinen sekä mukava paikka varsinkin, jos tykkää hieman pienemmästä paikasta, jossa lapset eivät niin helposti eksy. Hoplopissa oli kaikkea riittävästi, tuntui ettei mitään puuttunut. Tähän täytyy antaa vielä suurta plussaa lastenhoitohuoneesta, jossa oli hyvin otettu huomioon imettävä äiti, sillä lastenhoitohuoneessa oli iso nojatuoli ja muutenkin lämmin tunnelma.

Suuri kiitos mukavasta päivästä Keravan väelle <3
Sekä iso kiitos myös Netta ja Dansku.

* Yhteistyössä: Keravan Hoplop

- Eve

Siunattua Joulua

Tänä vuonna päätin, että nyt haluan suloisia tonttukuvia lapsista. Ja vihdoin se onnistui.
Voisiko olla suloisempaa? Kaksi rakasta ja kauniit jouluinen tunnelma. Täydelliset kuvat, kiitos Nellylle. Toki vaikka kuvat onnistui niin pakko myöntää, että myös tänä vuonna joulukorttien teettäminen jäi vain suunnittelun tasolle. En saanut millään aikaiseksi. Toisaalta jos sitä teettäisikin kortin joulun jälkeen? Tai ehkä katsotaan suosiolla ensi vuonna uudestaan.

Näitä kahta on ihana katsella. Aada on sen verran pieni, että Elian nostaminen ei onnistu, mutta hän suukottaa ja halii veljeään. Aada on 92cm pitkä ja Elia 62cm. Välillä Aada tomerasti komentaa minua reagoimaan Elian itkuun. Toisaalta se saattaa johtua siitä, että Aadan on vaikea kestää vauvan itkua. Elia on siitä erilainen vauva, joihin olen tottunut, että hän ei itke juurikaan. Silloin kun hän itkee on todella hätä. Elia on todella tyytyväinen vauva. Hän viihtyy mainiosti leikkimatolla, viihdyttäen itseään. Nytkin kun kirjoitan tätä, Elia tutkailee roikkuvia leluja ja kun käännyn katsomaan, hän hymyilee minulle leveästi. Sellainen hän on, hymypoika.



Meidän arki on sujuvaa. Elia ei valvota ja päivälläkin nukkuu useammat päikkärit. Illat on melko rutiinin omaisia ja hyvä niin. Olen varma, että koska illat menee rutiinilla, hän nukkuu myös sen vuoksi mainiosti. Elia nukkuu tällä hetkellä yhdellä herätyksellä yöt. Välillä en tarjoa hänelle yöllä edes maitoa vaan hän tyytyy tuttiin ja nukkuu koko yön syömättä. Sosetta menee tällä hetkellä n. 3x päivässä.

Olen suunnitellut, että kun puoli vuotta tulee täyteen uutena vuotena, alkaisin vähentämään imetystä ja siirtyisimme korvikkeisiin. Sen jälkeen olisi hyvä aloittaa soseet myös 5x päivässä ja pikku hiljaa alkaa maistelemaan myös lihoja.



Elia on kääntynyt yhden kerran selältä mahalleen. Toista kertaa sitä ei ole vielä tapahtunut, mutta kovasti odotellaan. Hän liikkuu omalla tyylillään leikkimatolla ja lattialla. Uskon, että pian herra lähtee ryömimään.

Meille ja lapsille kuuluu siis oikein hyvää. Me odotamme kovasti joulua ja perheiden tapaamista <3 Ihanaa päästä syömään jouluruokaa ja nauttimaan sen tuomasta tunnelmasta.




Haluankin toivottaa kaikille lukijoille,
oikein ihanaa, siunattua ja rauhallista joulua!



Päätin, että kirjoitan teille Aadan synttäripostauksen vasta uuden vuoden jälkeen, kun kaikilla on joulun tuoma stressikin väistynyt <3 Palataan silloin siis.




Tonttulakit: Coconut Organic
Kuvat: Nelly Tatti Photography

- Eve

Uutta ja erilaista

Viime viikot ovat olleet hyvin hetkiset. Pienessä ajassa on tapahtunut paljon. Viime kuussa saimme tietää, että tuleva oikeydenkäynti lähenee ja tuo päivämäärä on tiedossamme. Jokin palanen loksahti paikoilleen kun saimme tiedon oikeudenkäynnistä. Siihen loppui se kamala epätietoisuus, joka on varjostanut arkeamme. Mieleni on hyvin luottavainen ja hyvä siihen nähden, mistä kaikesta miestäni syytetään.

Tiedostan, että on edelleen mahdollista, että mieheni tulee samaan ehdotonta. Se on mahdollista, mutta minä vaimona rukoilen ainoastaan sitä, että Jumalan tahto tulisi tapahtumaan. En rukoile lievää tuomiota. Minä rukoilen Jumalan tahtoa ja luotan siihen, että oli Herran tahto mikä hyvänsä niin me selviämme aivan kaikesta. Hän on pitänyt meistä aivan uskomattomalla tavalla huolen jo nyt niin luotan siihen, että Hän tulee pitämään meistä huolen myös jatkossa. Hän on uskollinen, sellainen minun Jumalani on. Uskollinen ja hyvä Isä.

Koen olevani todella onnellinen. Vaikka inhimillisesti kun katsoo meidän elämäämme niin se saattaa näyttää sille, että minä en vaan voi olla onnellinen, mutta minä olen. Täysin rehellisesti. Juuri eilen katsoin Teemua silmiin ja sanoin hänelle, että olen onnellinen. En haluaisi olla kenenkään toisen kanssa. Hän on se ihminen joka saa minut edelleen syttymään ja ketä rakastan äärettömän paljon.


Aloitimme pari kuukautta sitten yhteisen blogin nimeltä: Sinetiksi. Kannattaa käydä kurkkaamassa blogi. Blogiin julkaisemme postauksia aiheesta: parisuhde. Tämä blogi on nyt tarkoituksella jäänyt taka-alalle, sillä haluamme keskittyä täysin parisuhdeblogiin. Tällä hetkellä mietin paljon tämän blogin jatkoa. Katsotaan mihin päädyn.

Joka tapauksessa täällä ollaan hengissä ja kaikki hyvin. Me nautitaan tällä hetkellä joulukuusta ja uusista tuulista, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Tällä hetkellä kaikki on todella hyvin.

Juhlimme alku kuusta Aadan 5v synttäreitä ja niistä tulossa pian poustausta. Pysykää siis kuulolla! Hurjaa, että tyttäreni on jo viisi vuotias!!


*Blogin instagramin sivuilla on käynnissä joulukalenteri, kannattaa käydä tutustumassa!


*Voit käydä myös tutustumassa uuteen blogiin osoitteessa:

www.sinetiksi.fi



Blogilla on myös omat Facebook sivut, josta sitä pystyy seuraamaan ja myös omat instagram sivut löytyy.


Kuvat: Anni Enqvist


- Eve

Tupla harppaus

Ihana rakas perhostyttöni Aada täyttää ensi kuussa jo viisi vuotta. Hymyilyttää ja melkein itkettää ilosta, että olen ollut pian viiden vuoden ajan tuon aurinkoisen tytön äiti. Tämä matka minkä olen kulkenut hänen kanssaan, on ollut hyvin haasteellinen, mutta siltikin äärettömän rikas. Edelleen tekisi mieli huutaa teille kaikille siellä ruudun toisella puolella, että erityislapsi tekee elämästä merkityksellistä, rikasta ja ainutlaatuista. Ihan niin kuin jokainen lapsi, mutta erityislapsen kanssa se on vaan jollain tavalla niin erityistä. En osaa selittää, mutta niin se vaan on. Ehkä siksi kun alusta lähtien on taisteltu ja kehitykseen on todella joutunut panostamaan myös äitinä. On ollut fysioterapiaa, puheterapiaa ja nyt toimintaterapiaa. Puhumattakaan niistä ainaisista käynneistä Endolla. Onneksi asumme Suomessa ja täällä saa niin hyvää hoitoa. Ilman näitä kaikkia me ei oltaisi vielä tässä pisteessä. Käsittämätöntä miten paljon terapioista on ollut apua <3

Itkettää kun mietin sitä kaikkea, mitä olen saanut kokea näiden viiden vuoden aikana. Paljon se kaikki on pitänyt sisällään tahtoa, taistelua ja onnistumisen kokemuksia. Tämä kaikki on ollut aivan mahtavaa.

Saimme muutama kuukausi sitten Suomen voimistelutuotteelta Aadalle trapetsin sekä voimistelurenkaat. Aada on opetellut roikkumista paljon toimintaterapiassa ja onkin vahvistunut siinä kokoajan lisää. Positiivinen palaute jota toimintaterapeutilta saan lämmittää aina sydäntäni. Ja mikä parasta nyt hän pystyy harjoittelemaan taitojaan vielä enemmän kotona.



Asensimme trapetsin Aadan huoneeseen ja tutustuimme siihen parin viikon ajan. Tämä oli Aadan ehdoton lemppari. Aluksi laitoimme trapetsin melko korkealle. Myöhemmin laskimme sitä, että Aada pääsi trapetsiin myös paremmin istumaan. Edelleen se hieman pelottaa Aadaa vaikka hän kuulemma pitää siitä enemmän kuin renkaista.

Renkaat on Aadalle helpommat ja niissä roikkuminen onnistuu paremmin. Päätimme, että koska asumme vuokra- asunnossa niin emme voi laittaa kattoon neljiä reikiä joten vaihtelemme näiden paikkaa. Silloin kun Aada haluaa keinua, otamme trapetsin kaapista tai jos hän haluaa olla renkailla, otamme ne kaapista. Tämä on toiminut meillä hyvin.





Olen ollut todella kiitollinen näistä tuotteista ja suosittelen näitä etenkin erityislapsille. Tässä siis oiva vinkki vaikka joululahjaan. Jos lapsellasi on aistiyliherkkyyttä, arkuutta liikkumisessa niin nämä jos mitkä tsemppaavat häntä onnistumisen kokemuksiin.

Aada on edelleen hyvin arka esim. kiipeämään trapetsin päälle istumaan tai seisomaan. Hän ei hallitse täysin vielä omaa kehoaan ja on todella arka. Hän pelkää ja itkee, että putoaa. Kokoajan hän kuitenkin saa rohkeutta lisää ja näiden avulla sitä rohkeutta tulee tuplasti päivässä lisää.

Muistan kuinka minulle luvattiin Aadan vauva aikana, että hän tulisi kolme vuotiaana pääsemään samalle tasolle muiden ikäistensä kanssa. Nyt voin sanoa täysin, että Aada on juuri sillä tasolla millä muut viisi vuotiaat. Toki hän on edelleen arka ja hyvin paljon pienempi kuin muut ikäisensä. Onhan se hullua, että Elia käyttää pian 68 cm vaatteita, mitä Aada käytti kaksi vuotiaana. Nyt Aada käyttää 92 cm vaatteita joita Elia tulee käyttämään varmaan jo ensi kesänä.

Äitinä olen kuitenkin äärettömän ylpeä tyttärestäni. Muistelimme juuri toimintaterapeutin kanssa, että kuinka paljon on tapahtunut vuodessa. Aada on ottanut valtavan kehitys harppauksen eteenpäin. Hän on oppinut todella paljon asioita. Hän on oppinut pukemaan, piirtämään, kiipeilemään, puhumaan, askartelemaan, käyttämään saksia, rakentamaan Legoilla jne. Ikinä ennen en ole joutunut puuttumaan Aadan tekemisiin, mutta nyt on alkanut sekin. Pari päivää sitten hän oli värittänyt nuken peiton sinisellä tussilla ja toissa päivänä hän kantoi kannullisen vettä huoneeseensa ja kaatoi sen pöydälleen. Tätäkö se elämä pienten lasten kanssa todella on? Olen nyt vasta päässyt mukaan siihen mistä kaikki aina höpöttää :D Voi että, kyllä hän on vaan jo niin iso tyttö. Eihän tässä kauaa enää mene kun hän lähtee koulun penkille. Hurjaa!


Psst. Instagramiin ilmestyy muutaman päivän sisällä arvonta jossa voi voittaa itselleen Trapetsin. Käyhän osallistumassa ja tägää kaveritkin mukaan.
* Yhteistyössä: Suomen Voimistelutuote




- Eve