Tupla harppaus

Ihana rakas perhostyttöni Aada täyttää ensi kuussa jo viisi vuotta. Hymyilyttää ja melkein itkettää ilosta, että olen ollut pian viiden vuoden ajan tuon aurinkoisen tytön äiti. Tämä matka minkä olen kulkenut hänen kanssaan, on ollut hyvin haasteellinen, mutta siltikin äärettömän rikas. Edelleen tekisi mieli huutaa teille kaikille siellä ruudun toisella puolella, että erityislapsi tekee elämästä merkityksellistä, rikasta ja ainutlaatuista. Ihan niin kuin jokainen lapsi, mutta erityislapsen kanssa se on vaan jollain tavalla niin erityistä. En osaa selittää, mutta niin se vaan on. Ehkä siksi kun alusta lähtien on taisteltu ja kehitykseen on todella joutunut panostamaan myös äitinä. On ollut fysioterapiaa, puheterapiaa ja nyt toimintaterapiaa. Puhumattakaan niistä ainaisista käynneistä Endolla. Onneksi asumme Suomessa ja täällä saa niin hyvää hoitoa. Ilman näitä kaikkia me ei oltaisi vielä tässä pisteessä. Käsittämätöntä miten paljon terapioista on ollut apua <3

Itkettää kun mietin sitä kaikkea, mitä olen saanut kokea näiden viiden vuoden aikana. Paljon se kaikki on pitänyt sisällään tahtoa, taistelua ja onnistumisen kokemuksia. Tämä kaikki on ollut aivan mahtavaa.

Saimme muutama kuukausi sitten Suomen voimistelutuotteelta Aadalle trapetsin sekä voimistelurenkaat. Aada on opetellut roikkumista paljon toimintaterapiassa ja onkin vahvistunut siinä kokoajan lisää. Positiivinen palaute jota toimintaterapeutilta saan lämmittää aina sydäntäni. Ja mikä parasta nyt hän pystyy harjoittelemaan taitojaan vielä enemmän kotona.



Asensimme trapetsin Aadan huoneeseen ja tutustuimme siihen parin viikon ajan. Tämä oli Aadan ehdoton lemppari. Aluksi laitoimme trapetsin melko korkealle. Myöhemmin laskimme sitä, että Aada pääsi trapetsiin myös paremmin istumaan. Edelleen se hieman pelottaa Aadaa vaikka hän kuulemma pitää siitä enemmän kuin renkaista.

Renkaat on Aadalle helpommat ja niissä roikkuminen onnistuu paremmin. Päätimme, että koska asumme vuokra- asunnossa niin emme voi laittaa kattoon neljiä reikiä joten vaihtelemme näiden paikkaa. Silloin kun Aada haluaa keinua, otamme trapetsin kaapista tai jos hän haluaa olla renkailla, otamme ne kaapista. Tämä on toiminut meillä hyvin.





Olen ollut todella kiitollinen näistä tuotteista ja suosittelen näitä etenkin erityislapsille. Tässä siis oiva vinkki vaikka joululahjaan. Jos lapsellasi on aistiyliherkkyyttä, arkuutta liikkumisessa niin nämä jos mitkä tsemppaavat häntä onnistumisen kokemuksiin.

Aada on edelleen hyvin arka esim. kiipeämään trapetsin päälle istumaan tai seisomaan. Hän ei hallitse täysin vielä omaa kehoaan ja on todella arka. Hän pelkää ja itkee, että putoaa. Kokoajan hän kuitenkin saa rohkeutta lisää ja näiden avulla sitä rohkeutta tulee tuplasti päivässä lisää.

Muistan kuinka minulle luvattiin Aadan vauva aikana, että hän tulisi kolme vuotiaana pääsemään samalle tasolle muiden ikäistensä kanssa. Nyt voin sanoa täysin, että Aada on juuri sillä tasolla millä muut viisi vuotiaat. Toki hän on edelleen arka ja hyvin paljon pienempi kuin muut ikäisensä. Onhan se hullua, että Elia käyttää pian 68 cm vaatteita, mitä Aada käytti kaksi vuotiaana. Nyt Aada käyttää 92 cm vaatteita joita Elia tulee käyttämään varmaan jo ensi kesänä.

Äitinä olen kuitenkin äärettömän ylpeä tyttärestäni. Muistelimme juuri toimintaterapeutin kanssa, että kuinka paljon on tapahtunut vuodessa. Aada on ottanut valtavan kehitys harppauksen eteenpäin. Hän on oppinut todella paljon asioita. Hän on oppinut pukemaan, piirtämään, kiipeilemään, puhumaan, askartelemaan, käyttämään saksia, rakentamaan Legoilla jne. Ikinä ennen en ole joutunut puuttumaan Aadan tekemisiin, mutta nyt on alkanut sekin. Pari päivää sitten hän oli värittänyt nuken peiton sinisellä tussilla ja toissa päivänä hän kantoi kannullisen vettä huoneeseensa ja kaatoi sen pöydälleen. Tätäkö se elämä pienten lasten kanssa todella on? Olen nyt vasta päässyt mukaan siihen mistä kaikki aina höpöttää :D Voi että, kyllä hän on vaan jo niin iso tyttö. Eihän tässä kauaa enää mene kun hän lähtee koulun penkille. Hurjaa!


Psst. Instagramiin ilmestyy muutaman päivän sisällä arvonta jossa voi voittaa itselleen Trapetsin. Käyhän osallistumassa ja tägää kaveritkin mukaan.
* Yhteistyössä: Suomen Voimistelutuote




- Eve

Jäikö sinne mahaan vielä toinenkin vauva?

Minulle synnytyksestä palautuminen tapahtui nopeampaa kuin osasin kuvitella. Tiedän, että minun palautuminen ei ollut extra nopeaa ja siinä ei tapahtunut sellaista ihmettä, että kaikki kilot jäi synnytyssaliin niinkuin kuin monella muulla. Itselleni synnytyksestä palautuminen oli kuitenkin ihme, sillä maha on lähtenyt älyttömän nopeasti.

En odottanut palautumiselta oikeastaan mitään. En laittanut mitään oletuksia siihen. Oikeastaan ajattelin, että olisin kilojen kanssa vielä vuodenkin päästä synnytyksestä. Ajattelin, että joudun ostamaan kaksi numeroa suuremmat shortsit kesäksi ja vanhat paidat menisi uusiksi. Yllätyin positiivisesti kun yhdet shortsit kaapista mahtuivat jalkaani pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Noilla shortseilla mentiinkin koko kesä. Kesän loppu vaiheessa olisi muutkin shortsit mahtuneet jalkaan, mutta ne kiristi vielä aavistuksen.

Olin varma, että peppuni katoasi lähes olemattomaksi, mutta iloiseksi yllätyksekseni se on tallella. Onhan se aavistuksen littana ja kaipaa treeniä, mutta minulla on peppu. Olen siitäkin todella kiitollinen. Nyt on päästy siihen pisteeseen, että kaikki vanhat farkut mahtuu jalkaan. Kaikki vanhat paidat mahtuu päälle. Toki rintavarustukseni on sen verran suuri, että moni paita näyttää tiukalle.

Huomaan, että olen melkein hoikempi kuin ennen synnytyksestä. Sormukset tippuu sormesta ja lihakset on olemattomat. Tämä nyt ei ainakaan mikään hyvä juttu ole. Ehkä sitä kuntosalia voisi harkita?

Tämä synnytyksestä palautuminen on ollut nopeaa ja se on käynyt itsestään. Pystyin istumaan heti seuraavana päivänä ja viikko synnytyksestä välilihan repeämäkin oli lähes olematon. Jälkivuoto loppui parin viikon jälkeen.

Nyt vasta olen alkanut kiinittää huomiota syömiseen sekä liikkumiseen. Vasta nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni vaikka vannoin, että lähden lenkille heti synnytyksen jälkeen. Noh ei ole tarvinnut, kun joka päivä sentit vaan vähenee. Minulle tämä on ollut todella iso asia, että kroppani on tullut näin nopeasti takaisin. Aadan kohdalla tilanne oli toinen. Aadan kohdalla kärsin kiloista ja jouduin todella panostamaan liikuntaan sekä ruokavaliooni, että sain oman kroppani takasin. Minun kohdalla ei tapahtunut sitä, että kilot jäivät synnytyssaliin.

Alla näkyy kuva 18h synnytyksen jälkeen. Kuvassa on mahaa edelleen, mutta tuo hymy kertoo siitä fiiliksestä. Olin kilojen tippumisesta ihan valtavan iloinen. Olin niin iloinen, että keikistelin peilin edessä ja esittelin itseäni Teemulle. Olin niin iloinen, että kehuin kilojen putoamista myös ystävälleni joka toki ei täysin ymmärtänyt minun iloani kun sanoi minulle kommentin:

" Jäikö sinne mahaan vielä toinenkin vauva?"

Kommentti loukkasi hetkellisesti, mutta päätin unohtaa sen. Minä olin iloinen ja tiesin, että palautuminen oli nopeaa.

Kuva otettu 16h synnytyksen jälkeen:


3 viikkoa synnytyksestä:



Kuvat: päivä ennen synnytystä ja päivä synnytyksen jälkeen.


Instagrammissa jaoin myös fiiliksiäni palautumisesta ja myös siellä sain viestejä niistä suoristuksista, kun maha oli lähtenyt heti seuraavana päivänä kokonaan. En saanut kommentteja siitä, että " Wau miten nopeaa palautumista" tai, että " Vitsi sä näytät hyvältä". Sain kommenttia siitä, miten muut palautuivat minua nopeampaa. Odotin rohkaisevia kommentteja, mutta niitä ei tullut. Tunsin itseni huonoksi. Tuli olo, että en saisi olla iloinen tästä muutoksesta vaan minun pitäisi päästä samaan kuin kaikkien muidenkin? Ei, minulta ei lähtenyt maha sekunnissa vaan se vei aikaa. Minulla on löysää ihoa ja lihakset on olemattomat. En ole luuta ja nahkaa. Minä olen silti äärettömän iloinen tästä suoristuksesta. Olen hyvässä kunnossa ja minusta ei uskoisi, että olen synnyttänyt neljä kuukautta sitten. Olen ylpeä siitä, mihin minä ja kroppani pystyimme!

Kuvat: 1 kk synnytyksestä


Tänään 4kk kulunut synnytyksestä:




Jos sinä et palaudu hirmu nopeasti niin älä välitä. Me kaikki emme ole sellaisia, että kaikki makkarat jää synnytys saliin. Me kaikki emme pysty siihen, mutta meidän jokaisen kroppa on yhtä arvokas. Jokaisen kroppa on erilainen ja meidän ei tarvitse yltää samaan. Ole ylpeä itsestäsi! Ja nauti siitä muutoksesta mikä itsessäsi tapahtuu vaikka se vaatisi hieman enemmän työtä.



- Eve

Perhe on ykkönen

Vihdoin ja viimein meidän perheestä saatiin otettua perhekuvat <3 
Ystäväni Josefina tuli miehensä Domin kanssa meille kuvaamaan.

Ja niistä tuli aivan täydellisiä.
Vai mitä mieltä olette?










Täältä näet lisää Dom Prantl:n otoksia:

Dom Prantl

Dom Prantl Instagram



Kiitos vielä rakkaat, oli ihana viettää päivää yhdessä, olette huippu tiimi!

- Eve

Miehekäs kantaminen

Teimme viime viikolla pienen syksyisen reissun Porvooseen. 
Ensimmäistä kertaa meillä ei ollut mukana seisomalautaa. Oli täydellinen tilaisuus testata, että miten Aada jaksaisi kävellä ilman lautaa. Itseasiassa hän jaksoi yllättävän hyvin, kiviä keräillessä. Mukaan kotiin kantautui myös pari keppiä ja lehtiä. Ainakin neiti viihtyi. Pikkuhiljaa Aadan jalat voimistuu ja seisomalaudasta voidaan luopua. Hiljaa hyvä tulee <3

Teemulle tuli myös lisää kokemusta Porvoossa Ipanaiselta saadun Tula Free to Growin käytöstä, mitä onkin testailtu tässä 

muutama kuukausi. Muutama kuva alaspäin ja voit lukea Teemun mielipiteen Tulasta.




Tää päivä Porvoossa oli kyllä ihana, kaunis Porvoo. Rakastan tuota kaupunkia <3 
Sydän pakahtuu joka kerta kun siellä pääsee pyörähtämään. Niin kaunis vanha Kaupunki. Täydellinen kuvauspaikka ainaki nyt syksyllä. Mielestäni kuvat onnistui todella hyvin.






Tässä Teemun mielipide Tulasta:

"Vaimoni ollessaan viimeisillään, näin kaupassa jonkun toisen äidin kantamassa lastaan Tula kantorepussa. Ajattelin, että "kylläpäs on kätevä, Evelle täytyy hommata tuollainen kun lapsi syntyy". En kuitenkaan osannut ajatella itse tarvitsevani sellaista. Nyt kesän ja syksyn ajan minulla on kuitenkin ollut hieno tilaisuus kokeilla Tulaa itse, ja miltä se oikeasti tuntuu käytännössä!

En edelleenkään näe itseäni kantorepun kanssa ruokaostoksilla, mutta Tulan monipuolisuus onkin sen paras ominaisuus: Minun tarpeitani se vastaa hyvin liikkuessani luonnossa. Meidän takapihallamme on metsää, ja tykkään myös liikkua läheisellä luonnonsuojelualueella ja puistoissa. Tula mahdollistaa sen, että voin kätevästi kävellä metsässä poikani kanssa myös siellä, minne rattailla ei pääse.

Tula on suunniteltu siten, että se on todella helppo laittaa päälle, sekä ottaa pois. Kannattaa kuitenkin huomioida, että painopiste tulee oikeaan kohtaan selkää tukien. Minä nimittäin hieman hätäilin aluksi, ja harmittelin kun selkäni alkoi väsyä väärin laitetun repun takia. Elia roikkui vatsani päällä, eikä ollut tukevasti rintaa vasten kuten kuuluisi olla. Korjattuani asennon selkäni ei enää väsynyt, vaan kokemus oli oiken miellyttävä. Pitkäselkäisenä miehenä minun on vaikea löytää edes sopivia vaatteita, mutta Tula istui todella hyvin, koska säätövaraa on riittävästi tälläiselle hujopillekin.





Myös kantorepun väri oli minulle siinä mielessä tärkeä, ettei miehinen egoni olisi saanut kovin suurta kolausta. En nimittäin olisi suostunut missä tahansa värissä julkisesti näyttäytymään, saati blogissa. Tulalta löytyikin oikein mukavasti vaihtoehtoja, joten pienen neuvottelun jälkeen teimme molemmille sopivan kompromissin: Mustaa ja valkoista. Luulenpa että tämä sopii hyvin myös Elialle!

Kaikenkaikkiaan kyseessä on erittäin laadukas ja käytännöllinen tuote, jota voin hyvällä omallatunnolla suositella kaikille, myös äijille. Tula on osa meidän arkea, ja jos lapsia siunaantuisi vielä lisääkin, pysyy Tula talossa."





Meidän perhe on ollut todella tyytyväinen Tulaan. Silti tuntuu, että tuo Tula on kuitenkin enemmän mun juttu kuin Teemun ja toisaalta hyvä niin. Eipähän tarvitse kokoajan olla muuttamassa Tulan säätöjä. Tää menee hyvin näin. Kiitos vielä Ipanainen. Ollaan oltu todella kiitollisia tästä yhteistyöstä. Kiitos!

* Yhteistyössä Ipanainen

- Eve