Ehkä tapahtumarikkain ikinä

Tällä hetkellä mua lähinnä naurattaa tää raskaus. Itse asiassa naurattaa tämäkin kun olen yrittänyt kirjoittaa tätä tekstiä jo kolmatta päivää. Tälläkin hetkellä mua sattuu selkään ihan tajuttomasti. Vauva potkii ja pieniä supistuksia tulee vähän väliä. Istun nojatuolissa, juttelen välillä Teemulle ja sitten taas Aada kysyy jotain. Mietin, että hetken päästä täällä on myös vauva. Sitten kun vauva kasvaa, hän keskeyttää. Meidän elämä on melko rentoa ja loppuen lopuksi meidän elämä on rauhallista. Kotona toki pauhaa musiikki, kuuluu Aadan nauru ja joskus myös meidän riitely. Silti pääosin meidän elämä on rauhallista. Saa nähdä, että miten tämä kaikki tulee muuttumaan kun vauva astuu tähän taloon. Elämä saattaa hetkellisesti kokea pienen muutoksen. Toisaalta taas jos mietin tätä raskautta. Voisin kuvata tätä aikaa yhdellä sanalla: tapahtumarikas.
Ylipäätään meidän elämä on ollut hyvin tapahtumarikasta. Me suunniteltiin viime syksynä häitä tälle kesälle. Päätettiin siirtää häitä, kun pikkuveli ilmoitti tulostaan. Aluksi olin aivan varma, että tulee tyttö, mutta vauvan varustuksesta ei voinut erehtyä.

Alkuraskaudessa pelkäsin, että raskaus olisi samanlainen kuin esikoisesta. Pelot valtasi mieleni ja mennyt alkoi nousta pintaan. Mietin, että mitä jos saan keskenmenon tai kehitysvammaisen lapsen. Pelkäsin, että kokisin jälleen valtavaa painostusta ja tarkkailua. Koin muutaman kerran painostusta ja pelkopolilla juttelu auttoi.
Seuraavaksi Teemu koki pysähdyksen.
Minulla revähti reisi ja Teemu menetti työpaikan.
Kaksi työtöntä, uusi asunto ja uudet tulot.
Sitten olikin vuorossa diabetesepäily ja sen diagnoosin sain itselleni.
Seuraavaksi alkoi raskausmyrkytys epäily.
Ja sitten huomattiin, että rauta ei nouse.
Inhottavat varhaiset supistukset ja lääkäri lupaili, että vauva syntyisi parin viikon sisällä.
Siitä on kulunut nyt 3 viikkoa.
Viikko sitten sain rautaa suoraan suoneen.

Eikö tämä ole jo tarpeeksi tapahtumarikasta?



Viime torstaina soittelin terveydenhoitajan kanssa. Mainitsin hänelle käsien ja jalkojen kutinasta. Kutina ei ole ollut mitenkään kamalan hallitsevaa, mutta todella inhottavaa. Kerroin myös kipeistä supistuksista, päänsärystä ja ylävatsakivusta. Terveydenhoitaja otti minut tosissaan ja seuraavaksi soitin naikkarille. Siellä sanoivat, että terveydenhoitajan tulee laittaa lähete labraan ja käyn siellä seuraavana aamuna. Perjantaina kävin labrassa, odottelin viikonlopun yli tuloksia. Ainiin ja lauantaina kaaduin ikävästi pepulleni. Säikähdin, että mites vauva. Vauva oli hiljaisempi. Soitin naikkarille ja käskivät seurata tilannetta.


Tiistaina terveydenhoitaja soitti minulle. Hän kertoi, että sappiarvot olivat koholla ja minun pitäisi lähteä naikkarille. Päivystyksessä odoteltiin 5 tuntia. Todella tuskalliset viisi tuntia. Vauvan sydänäänet oli hyvät, mutta liikkeitä tuli vajaa kahden tunnin aikana 15. Se oli liian vähän. Verenpaine oli hyvä. Supistuksia tuli usein, mutta ei mitään todella kipeitä. Tapasin lääkärin ja olin kahdelle sormelle auki. Kohdun kaulaa oli jäljellä 1,5 cm. Sappiarvot ja maksa arvot koholla ja siitä tuli raskaushepatoosi diagnoosi. Lääkäri sanoi, että yli lasketun ajan ei vauva mene, että käynnistetään viimeistään 5.7. Hän kuitenkin uskoo, että vauva syntyy ennen sitä. Vauvalla kaikki hyvin, liikkui ja näytti hyvin voivalta. Virtaukset hyvät ja lapsivettäkin hyvin. Painoarvio oli nyt 2800 g. Mikä oli outoa, koska kolme viikkoa aikaisemmin vauvan painoarvio oli 1850 g. Kilo kolmessa viikossa? 

Lääkäri määräsi lääkityksen hepatoosiin sekä kutinaan myös. Maanantaina on mentävä verikokeisiin ja jälleen paastottava. Tiistaina on soittoaika lääkärin kanssa. Ja ensi tai seuraavalle viikolle on kontrolli. Jos kontrollissa selviää jotain huolestuttavaa, silloin käynnistetään. Olo on helpottunut ja hyvä siinä mielessä, että ainakaan tämä vauva ei tule menemään yliajalle.
Silti ahdistaa, että jälleen pitää syödä lääkkeitä. Jälleen joku asia on huonosti.
Tuntuuhan se turhauttavalle ja sille, että onko minussa jotain vikaa?
Esikoisen raskaudessa ei ollut mitään muuta kuin raskausmyrkytys ja 17 kg ylimääräistä, käynnistys ja keskonen. Ja tietenkin se kauhean raskas henkinen puoli. Nyt on sitten lähes kaikki fyysisen puolen tuskat. On raskausdiabetes, hepatoosi, selkäkipu, supistukset, reiden revähdys, sokerien mittailu, verenpaineen mittaus sekä pissan seuraaminen. Onhan tässä kieltämättä ollut paljon kaikenlaista.

Kyllä, tämä raskaus on ollut hyvin tapahtumarikas. Silti henkinen puoli on voinut todella hyvin. Olen saanut nauttia tästä pienestä kasvavasta ihmeestä sisälläni. Olen saanut nauttia jokaisesta potkusta. Olen saanut iloita tästä vauvasta. Aadan raskaudessa henkinen puoli oli vaikea. Tässä raskaudessa se on ollut kunnossa, mutta fyysinen puoli on ollut vaikeampi. Olen silti sitä mieltä, että tämä raskaus on ollut helpompi. Loppujenlopuksi minun voinnillani ei ole niin suurta merkitystä, kuin tällä pienellä vauvalla. Vain hänen voinnillaan on merkitystä. Kunhan hän voi hyvin niin minäkin voin hyvin <3


Kaikkein helpottavinta on se, että nyt tiedän, että vauva syntyy seuraavan 2 viikon sisällä. Odotusta jäljellä enää max kaksi viikkoa. Vauva saattaa syntyä koska tahansa. Katsellaan, että onko saunalla mitään merkitystä? Tänään saunotaan sekä myös huomenna. Toivotaan parasta! Onhan tää olokin jo kieltämättä sellainen, että tule vauva jo! Haluan, että kaikki konstit kokeillaan. Vaikka enpä minä niihin pahemmin luota. Uskon siihen, että meillä jokaisella on se oma päivämäärä, kun saavumme maailmaan. Tälläkin on oma päivämäärä. Oli se sitten tänään tai viikon päästä niin tiedän, että se päivä koittaa vielä. Vaikka tämä aika onkin raskasta ja olen tähän ihan kypsä. Mikä on myös hullua, koska viikkoja on nyt vasta 38+0. Ja tiedän, että enää max 2 viikkoa ja meidän kotona tuoksuu vauvalle <3
Vinkkejä otetaan kuitenkin vastaan!
Näitä olen kuullut ja näitä pitäisi kokeilla:
Siivous
Suklaa
Seksi
Sauna
Tuore ananas
Nännien lypsäminen
Vadelma lehtitee
Persilja
Portaiden ravaaminen
Lenkkeily
Muita?


- Eve

Viimeiset häpeän rippeet

Oli kulunut jo jonkin aikaa siitä, kun aloimme seurustelemaan Teemun kanssa. Olin kertonut hänelle aivan aluksi, ekoilla treffeillä itsestäni lähes tulkoon kaiken. Ollaankin naurettu sitä jälkeen päin, kun ns. oksensin kaiken Teemun päälle jo ekoilla treffeillä. Tyylillä:

"Nyt kun tiedät musta kaiken niin huolitko mut edelleen?"

Ne ei kuitenkaan säikäyttäneet Teemua, vaikka kerroin miten minua on käytetty seksuaalisesti hyväksi n. 3 vuotiaana. Teemu ymmärsi miten kipeä asia se minulle oli, vaikka esitin todella vahvaa. Eihän se toisaalta enää juurikaan kipeä asia ole. Olen saanut sen käsiteltyä ja siksi siitä puhuminen on helpompaa. Silti häpesin sen kertomista Teemulle, mutta halusin nähdä, että onko mitään sellaista, mitä hän ei kestäisi. Halusin nähdä sen aivan aluksi, koska muuten en olisi pystynyt jatkamaan eteenpäin. Minulle tärkeintä oli nähdä Teemun ilmeestä, että okei se kesti sen. Se ei pidä mua likaisena. Minua nauratti, kun luin oman postauksen tästä aiheesta, olin kirjoittanut sinne näin:

"Olenkin nauranut, että se joka minut vielä vaimokseen huolii, ei tiedä mihin joutuu. Minä olen täynnä arpia ja jotkut arvet vuotaa verta edelleen."

Tuo kuvastaa hyvin sitä, millaisena olen nähnyt itseni. Ja tuosta huokuu se, että en uskonut, että olisi sellaista ihmistä jolle minä kelpaisin. Kelpaisin juuri tämmöisenä, kuin olen. Pääset lukemaan vanhan blogitekstin tästä aiheesta täältä -->  HYVÄKSIKÄYTÖN LAPSIUHRI

Jossain vaiheessa, kun suhteemme eteni, Teemu kysyi minulta, että:

"Onko mitään sellaista asiaa, mitä et kestäisi?"

Vastasin, että sellaista asiaa ei olisi. Hän myös sanoi minulle, että hän haluaa kertoa minulle aivan kaiken omasta elämästään ja menneisyydestään, mutta ei pysty siihen aivan heti. Hän pyysi, että antaisin hänelle aikaa. Annoin aikaa, enkä kysellyt häneltä sen enempää asioista. Luotin siihen, että vielä hän kertoisi minulle aivan kaiken.

Seurustelun edetessä tuli se päivä, kun Teemu halusi kertoa minulle vaikeasta asiasta. Se oli hänelle todella vaikeaa. Hän sanoi, että on pitänyt tätä asiaa sisällään 30 vuoden ajan, eikä ole kertonut sitä kenellekään. Se oli myös minulle osoitus siitä, että tämä mies todella taitaa rakastaa minua. Se tuntui hyvälle, että hän ei ollut kertonut asiaa edes aikaisemmille tyttöystävilleen. Jollain tapaa se imarteli minua, vaikka itse asia oli kauhea. Olin todella raskasta ottaa vastaan sellainen asia ihmiseltä, jota todella rakastaa. Minä itkin. Sanoin heti, että sinulle on tehty niin väärin. Me halattiin ja silitin Teemua. Olin samaan aikaan niin äärettömän surullinen, vihainen ja samaan aikaan kiitollinen, että Teemu sai puhuttua asian ulos. Se oli vaivannut häntä todella paljon.

Sen jälkeen aloin nähdä meidän suhteen myös uudessa valossa. Tässä me olimme, yhdessä. Kaksi täysin rikkinäistä ihmistä, kummallakin ne omat haavansa. Kumpaakin oli satutettu todella paljon. Siinä me seisoimme käsi kädessä ja täysin avoimina toisillemme. Ymmärsin, että nyt minulla on ensimmäistä kertaa rinnallani ihminen, joka pystyy ymmärtämään minun haavojani. Joka pystyy ymmärtämään sen, miten pahasti minulle on tehty lapsuudessa. Ihminen joka on kokenut vastaavaa.

Ymmärsin, että me voisimme kumpikin oppia toisiltamme. Teemulla oli valtava häpeä tuosta asiasta, mutta vihaa hänellä ei ollut. Hän oli pystynyt antamaan tuon asian anteeksi, aivan miten minä olin pystynyt antamaan anteeksi. Me olimme kumpikin tahoillamme käsitelleet asiaa. Minä olin puhunut siitä täällä blogissa sekä perheelleni ja ystävilleni. Teemu taas ei ollut puhunut siitä kenellekään. Niin valtava häpeä. Tänään on se päivä, kun Teemu puhui tuosta asiasta julkisesti, omassa blogissaan. Teemu on siis aloittanut blogin 3 viikkoa sitten. Kannattaa käydä tutustumassa!
Voit lukea tekstin täältä--> LEIKITÄÄN KOTIA

Ei, minä en ole missään vaiheessa sanonut hänelle, että hänen tulisi tuosta puhua. Teemu itse päätti puhua asiasta, koska myös tämän kautta katkeaa ne viimeisetkin häpeän rippeet. Miehet reagoivat aivan eritavalla tällaisiin asioihin. Meidän naisten hyvä puoli on se, että me puhumme asioista ja käsittelemme asioita juuri niin, että puhumme niistä. Miehet ovat hiljaa, eivät puhu ja saattavat tukahduttaa tunteensa aineisiin. Sen tiedän, että Teemu ei ole missään vaiheessa yrittänyt tukahduttaa tunteitaan tai tätä asiaa vaan nimenomaan on käsitellyt sen, mutta yksin mielessään. Ei hän muuten olisi pystynyt antamaan anteeksi.





Mies ja nainen ovat niin erilaisia. Me käsitellään asioita aivan erillä tavalla. Silti ne käsittelytavat täydentää. Ollaan opittu toisiltamme paljon, myös tässä asiassa. Olen tavattoman kiitollinen siitä, että olen saanut tuollaisen miehen. Ette usko miten hyvälle tuntuu se, että oma mies ymmärtää minua tällä alueella. Hän ymmärtää sen häpeän, mitä olen kantanut omassa minäkuvassani. Hän ymmärtää sen miellyttämisen. Hän ymmärtää sen, mistä se kaikki on juontanut juurensa. Vaikka tämmöinen kamala asia on meille molemmille tapahtunut lapsuudessa, olen onnellinen siitä, että meidän suhteessa ja arjessa huumori kukkii. Vaikeatkaan asiat eivät ole sitä kaataneet. Vaikka onhan sekin tuonut omat haasteensa, kun minua on myös aikuisiällä käytetty seksuaalisesti hyväksi. Se on myös lisännyt itsetunnon alueella haavoja ja niiden käsittely on vienyt aikaa, vuosia. Onneksi pystyn puhumaan näistä kaikista omalle miehelleni. Onneksi minun ei tarvitse ikinä pelätä sitä, etteikö hän ymmärtäisi. Jumala on ollut viisas, kun hän on johdattanut meidät toistemme elämään.


- Eve

Helteessä viimesillään

KESÄKESÄKESÄ! 

Se on niin paljon hellinyt meitä. Ensimmäistä kertaa ikinä myös minä pääsin nauttimaan hietsusta. Olihan se nyt näkemisen arvoinen paikka. Vaikka nää helteet on kieltämättä tehnyt olostani todella epämukavan, silti olen yrittänyt nauttia näistä. Auringossa en pysty kovin kauaa makaamaan, kun tulee heikko olo. Saunan kanssa on sama juttu. Silti olen yrittänyt, onhan nyt KESÄ!

Täällä tosiaan yritetään nauttia näistä päivistä. Toivon mukaan viimeisistä hetkistä tämän mahan kanssa. Mutta on se vaan hienoa, että Suomessa on nyt näin lämmin! Eihän tästä saa kuin nauttia. Jokainen hikipisara on tämän arvoista <3 Ihanaa, kun hellettä piisaa <3
Eilen irtosi limatulppa ja nyt odotellaan, että lähteekö tämä johonkin suuntaan. Huomenna olisi tarkoitus mennä heti aamusta naistenklinikalle labraan ja sen jälkeen laitetaan rautaa suoraan suoneen. Sitä odotan innolla. Odotan, että saan paremman olon itselleni. Tää väsymys on ollut jotain aivan järkyttävää. Toivon, että vauva tulisi pian. Toivon, että vauva saapuisi maailmaan tällä viikolla. Se olisi suurin toiveeni. Torstaina vauva on täysiaikainen. Torstaina tulee 37+0 täyteen <3





Aadakin on nauttinut täysin vaikka vesi on ollut todella kylmää, ainakin täällä etelässä. Hyrr! Itsellä meinasi tunto lähteä jaloista, jo pelkästä kahlaamisessa. Silti nää kaks nautti ja Teemukin heitti talviturkin. E ymmärrä. Hullu se on.








Onhan tää äitiyspukeutuminenkin kyllä vähän tämmöstä. Piksujen alaosa päällä ja lyhyt toppi, jonka alla rintsikat. Lisäksi tuollainen helle rytky päällä, jota ilman en osaa olla. Kai se johtuu siitä, että tuntuu ahdistavalle kulkea liian paljastavana näin valtavan mahan kanssa? Vaikka eikai se väärin olisi.

Mutta nyt tosiaan odotellaan. Odottelu senkus vaan jatkuu! Jännä nähdä, että milloin poika päättää tulla maailmaan <3



- Eve

Vaunujen varustus kuntoon

Tämän vauvan kohdalla päädyimme siihen, että emme ota äitiyspakkausta. Arvostan kovasti sitä, että Suomessa on mahdollisuus äitiyspakkaukseen ja kuinka ihana sekä kaunis ajatus se onkaan. Esikoisen kohdalla otin äitiyspakkauksen, mutta kaikki vaatteet jäivät käyttämättä. Se taas johtui Aadan pienestä koosta. Ehkä tämä on suurin syy siihen, että näen äitiyspakkauksen jokseenkin turhana. Sen sijaan otimme vastaan rahan, jolla saimme vauvalle mm. rintapumpun.

Minulle merkitsee paljon se, että vaunut ovat kauniit ja varustus on kunnossa sekä kaunis. Kun mietin Aadan ensimmäisiä vaunuja niin. Apua! En kyllä panostanut niihin juuri yhtään. Vaunuissa vaunuverhona toimi hyvin harso ja äp:n makuupussi. Toki kun Aada kasvoi niin aloin panostamaan enemmän sekä huomaamaan, että mistä minä tykkään. Aloin sallimaan itselleni sen, että kyllä. Minä todella saan pitää siitä, että panostan myös vaunujen ulkonäköön. Ja haluan panostaa entistä enemmän vaunujen ulkonäköön tämän vauvan kohdalla. Se on minulle tärkeää. Haluan, että vaunut ovat kauniit.


Voit katsoa Aadan ensimmäiset vaunut
TÄÄLTÄ sekä sitä seuraavat TÄÄLTÄ
Ja nykyisistä vaunuista olikin postaus täällä vähän aikaa sitten,
näet postauksen TÄÄLTÄ

Äitiyspakkauksesta luopumisessa mikään muu ei harmita, kuin makuupussi. Sitä jäin surkuttelemaan. Toisaalta äitiyspakkauksen makuupussien kuosit eivät ole olleet täysin minun mieleeni. Sain ystävältäni taannoin äp:n pöllökuosi pussin. Minua kuitenkin jäi häiritsemään todella paljon se, miten värikäs se oli.

Ilokseni pääsin yhteistyöhön Kimmi.fi:n kanssa. Sain heiltä makuupussin sekä samalla kuosilla vaunuverhon. Saan arpoa myös vapaavalintaisen vaunupussin sekä vaunuverhon jollekkin lukijalle, Instagramin puolella. Näiden arvo on yhteensä 87e. 




Kimmi on kotimainen lastentarvikemerkki. Heillä on laaja valikoima kankaita sekä ompelutarvikkeita valikoimassaan. Kimmi tuotteet suunnitellaan sekä valmistetaan käsityönä Suomessa. Kimmi ottaa huomioon jokaisen asiakkaan toiveet ja tästä syystä heidän kanssa on mieluista tehdä yhteistyötä. Myös minun toiveeni otettiin huomioon. Sain vaunuverhoon kaksi puolta. Toisessa on teksti ja toinen on samaa kuosia makuupussin kanssa. Vaunuverho on täydellisen kokoinen ja itseasiassa parempi, kuin Petite Cherien vaunuverho, koska tämä ei jää rumasti roikkumaan vaan on ns. tyköistuva. Luulen, että tämä tulee enemmän käyttöön. Ainakin nyt kesällä. Toki nyt kesällä verho toimii aurinkosuojana. Mielestäni teksti "Shhh... Baby sleeping" on osuva. Ehkä se pitää yli innokkaat mummot kaukana vaunujen kimpusta. Tästä on kokemusta vähän liikaakin. Mummot ovat ihania, mutta se ei ole ihanaa, kun herättävät nukkuvan lapsen.

Vaunupussi on kevyt, juuri kesäpussiksi tarkoitettu. Se menee tänä kesänä ja varmasti myös vielä ensi kesänäkin. Olen todella tyytyväinen. En malta odottaa, kun meidän pieni tuhisija pääsee nukkumaan näihin vaunuihin. Olen todella iloinen siitä, miten kauniit ne ovat. Kokonaisuus on mielestäni täydellinen <3





Jos innostuit vaunuverhosta sekä makuupussista niin nyt kipinkapin instagrammin puolelle osallistumaan arvontaan :)

Kiitos, kun luit tekstin.

Teksti toteutettu yhteistyössä:
 www.kimmi.fi


- Eve